Posts

Posted on

Vaihtokertomus, Doshisha University, syksy 2023

Teologinen tiedekunta

Olin itse päättänyt lähteväni vaihtoon yliopistossa jo lukioaikoina, sillä haaveilin ulkomailla asumisesta ja olin jo entuudestaan kiinnostunut Japanista. Kun aika laittaa vaihtohakemus menemään vihdoin saapui, tutustuin huolellisesti eri vaihtoehtoihin Japanissa. Halusin opiskella mahdollisimman paljon japanin kieltä, mikä osoittautuikin hieman hankalaksi, koska en ole japanin kielen pääaineopiskelija; japanin pääaineopiskelijoille oli enemmän vaihtoehtoja, joissa opetus oli japaninkielistä ja joissa opetuksessa keskityttiin juuri japanin kieleen. Sitten bongasin Kiotossa sijaitsevan Doshishan yliopiston, joka tarjosi myös muiden tiedekuntien opiskelijoille täysin japaninkielistä japanin opetusta, ja pistin sen heti ykkösvaihtoehdoksi vaihtohakemukseen. Ja onneksi pääsinkin juuri tänne, vaihtokokemukseni oli Doshishan sekä Kioton kaupungin ansiosta erinomainen.

Saapuminen ja ensimmäisten viikkojen tunnelmat

Saavuin Kansain lentokentälle Osakaan 4.9.2023. Lentokentällä piti käydä noutamassa “residence card”, joka toimi paikallisena henkilöllisyystodistuksena, ja sitä varten otettiin lentokentällä kuva sekä toimitettiin lentokoneessa esitäytetty lomake omista tiedoista maahantulovirkailijalle. Laukkujen noutamisen jälkeen suuntasin ostamaan bussilippua “limusiinibussiin”, jolla pääsisin suoraan Kioton asemalle. Pääsisin ilmoittautumaan yliopistoasuntolahuoneelleni vasta seuraavana päivänä, minkä vuoksi olin varannut edullisen hotellihuoneen yhdeksi yöksi Kioton aseman läheisyydestä, jonne suuntasin sitten vielä taksilla bussimatkan jälkeen. Jo tässä kohtaa olin huomannut, miten paljon täällä sopii käyttää japanin kieltä sujuvoittaakseen arkea, sillä esimerkiksi bussilippua ostaessani jouduin kysymään hieman apua, mikä ei olisi onnistunut englannin kielellä. Myöskään taksikuski ei puhunut englantia, vaikkakin joissakin takseissa luki kyltteinä “foreigner friendly taxi”, mikä lienee ollut osoitus edes auttavasta englannin kielen taidosta. En käyttänyt takseja Japanissa ollessani kovin paljoa, joten kylttien merkitys jäi jokseenkin mysteeriksi.

Seuraavana päivänä kuljin vielä taksilla asuntolalle, jossa minut otti vastaan asuntolanhoitaja. Hän puhui myös vain japanin kieltä, ja hänen kertoessaan erilaisia ohjeita ja sääntöjä ja esiteltäessä asuntolaa minulle kielitaitoni joutui hieman koetukselle. Asuntolan hoitaja on kuitenkin ollut tekemisissä ulkomaalaisten opiskelijoiden kanssa aikaisemminkin, ja ymmärsi hyvin miten toimia, jos kielimuuria alkoi syntymään.

Oppituntini yliopistolla olivat määrä alkaa vasta 25. päivä, joten ennen sitä minulla oli runsaasti aikaa tottua uuteen elinympäristöön, tutustua hieman ihmisiin ja hoitaa vielä pieniä juoksevia asioita, kuten käydä kaupungintalolla hankkimassa terveysvakuutuksen ja tekemässä väliaikaisen muuttoilmoituksen Japaniin. Kävimme myös yliopistolla noutamassa oppimateriaalit ja opiskelijakortit tulevaa lukukautta varten sekä erilaisia ohjeita ja neuvoja yliopisto- sekä arkielämään. Näiden askareiden ohella elinkin sitten turistina tutkimassa Kioton nähtävyyksiä ja poikkesin Osakassakin – aivan tuskallisen kosteassa helteessä. Tottumista uuteen asuinympäristöön oli paljon ja japanin kieltä tuli käyttää ihan kaikkialla, mikä samaan aikaan väsytti melko paljon mutta myös innosti ja motivoi oppimaan lisää.

Arki kohteessa

Kioton vanha keisarillinen palatsi oli ihan asuntolan vieressä.

Asuntolani sijainti oli erinomainen: lyhyen kävelymatkan päässä oli monta konbini-pikkukauppaa, pieni kauppakuja ruokakauppoineen ja pienine tavarataloineen, monta bussipysäkkiä, Kioton keisarillista palatsia ympäröivä puisto. Vielä hieman pidemmän matkan päässä oli myös kaksi eri juna-asemaa, joista pääsi esimerkiksi Osakaan ja Naraan. Erityisesti junia tuli käytettyä paljon matkusteltaessa sillä Japanissa junayhteydet ovat todella monipuolisia ja näppäriä käyttää, eikä lähijunien liput maksaneet paljoa. Kävimme erään ystäväni kanssa ensimmäisenä iltana Kiotossa ollessamme hankkimassa Kioton asemalla meille matkakortit, joihin ladattiin rahaa, ja näin matkustaminen helpottui entisestään. Junalippuja pystyi ostamaan myös ihan paperisina kaikilta asemilta. Ihan pienillä syrjäasemilla ei välttämättä voinut käyttää tätä kyseistä IC-matkakorttia, vaan lippu tuli ostaa automaatista. Vastaava tilanne tuli minulla vastaan kuitenkin vain kerran Naganon prefektuurin pikkupaikkakunnilla matkustaessani. Lähtökohtaisesti IC-kortilla voi kuitenkin matkustaa lähes missä päin Japania tahansa.

Kuten sivusinkin jo aiemmin, japanin kielen osaaminen sujuvoittaa arkea huomattavasti Japanissa ollessa. Englannin kielen osaaminen ei ole kovin yleistä Japanissa, joten varsinkin apua kysyttäessä voi englannin kielen kanssa tulla haasteita. Yksinkertaiset asiakaspalvelutilanteet saattoivat toisinaan sujua englanniksikin. Toisaalta oli myös hauska, miten paikalliset välillä suhtautuivat edes auttavasti japania puhuvaan ulkomaalaiseen ystävällisen uteliaasti; monet olivat kiinnostuneita kuulla, mistä olin kotoisin, ja kehuivat miten sujuvasti puhun japanin kieltä (tämä siis, kun kysyi hyvinkin yksinkertaisen kysymyksen tai kertoi taksikuskille osoitteen, johon mennä – tästä ilmiöstä kuulee paljon sympaattisia huomioita muilta ulkomaalaisilta). Paikalliset olivat lähes aina erittäin ystävällisiä, ja varsinkin Kiotossa ulkona oli turvallista liikkua myös myöhäsaikaan. Sää oli myös valtaosin erinomainen: talvi oli kylmimmillään -1 astetta, kun taas kuumimmat säät syyskuun alussa oli vielä yli 30 asteen. Japanissa ilma on läpi vuoden melko kostea, joten esimerkiksi lumisilla seuduilla lumi on aina paksua ja helposti kerrostuvaa. Kylmyys kuitenkin tuntui erilaiselta ja jouduin vastoin alkuperäisiä ajatuksiani ostamaan toppatakin, vaikka pakkasta ei Kiotossa ollutkaan kovin paljoa. Vettä ei satanut kovin paljoa ja luntakin satoi Kiotossa muistaakseni vain yhtenä tai kahtena päivänä, mutta se ei jäänyt maahan toisin kuin viime vuonna. Vasta Naganossa ollessani näin kunnolla lunta.

Kioton Gion on suosittu turistikohde ja myös yksi minun lempikohteistani Kiotossa.

Japanissa ruoka on melko edullista ja söinkin usein ulkona. Ruokakaupoista oli toisinaan vaikeaa ostaa oikeita aineksia, kun kaikkia tekstejä ei osannut lukemaan. Laitoin ensimmäisinä kuukausina silloin tällöin itse ruokaa, mutta sitten retkahdin loppuajaksi ostamaan ruokakauppojen valmiita ruoka-annoksia (nämä isot donburi-annokset maksoivat keskimäärin vain kolme tai neljä euroa ja olivat tavattoman herkullisia) tai käymään ulkona syömässä. Jotkin hedelmät ja kasvikset olivat yllättävän kalliita ruokakaupoissa, mutta liha ja kala olivat edullisempia kuin Suomessa. Myös kaikki ihanat ruokakauppojen herkut ja karkit olivat edullisia ja uusia makuja oli paljon.

Minulta kysyttiin vaihdon jälkeen monesti, että mitä oikein tein vapaa-aikana Japanissa. Vapaa-aikana, eli viikonloppuisin ja lomina, tuli matkustelua melko paljon, lähinnä lähiseudulla: kävin Kioton nähtävyyksien lisäksi päiväreissuilla Osakan kaupungissa, Narassa, Kobessa, Biwa-järvellä ja muissa pienemmissä paikoissa. Pidempiä reissuja tein Tokioon, Shizuokan ja Kanagawan prefektuureihin sekä Nagoyaan ja Naganon prefektuuriin. Yöpyminen hotelleissa oli melko edullista ja junilla oli tosiaan niin näppärää liikkua, että matkustaminen oli liki vaivatonta. Suosikkikohteitani olivat kaikki erilaiset pyhäköt ja temppelit (näitä Kioto olikin ihan pullollaan – minusta oli ihanaa, miten kävelylenkin varrella niitä oli lähes 50 metrin välein) näin uskonnontutkimuksen opiskelijana sekä Fuji-vuori, jota ihailin Shizuokassa. Eräät opiskelukavereistani kävivät esimerkiksi Okinawalla ja Hokkaidossa. Ne olisi ollut kyllä kiva nähdä.

Koulunkäynti

Doshishan yliopistolla on kaksi vaihto-ohjelmaa: nichibun-ohjelma, joka on täysin japaninkielinen ja jossa keskitytään japanin kieleen ja kulttuuriin, sekä “Center for Global Education” -ohjelma, jossa opetus on englanninkielistä ja kurssien aiheet monipuolisia. Itse ilmoittauduin nichibun-ohjelmaan. Tätä varten ennen lukukauden alkua oli verkossa tehtävä japanin kielen tasotesti, jolla mitattiin opetuksen tason määrittävä osaaminen. Tasoja oli 1-9, ja päädyin itse tasolle 3.

Lukujärjestykseni koko lukukaudelle oli sama: maanantaista perjantaihin japanin oppitunnit kello 9:00–12:15. Maanantai-iltapäivisin minulla oli Japanin kulttuuria käsittelevä luentokurssi ja tiistai-iltapäivisin ikebana-kurssi, jossa harjoiteltiin japanilaisten kukka-asetelmien tekoa. Japanin kielen kurssit sekä kulttuurikurssi minulle laitettiin automaattisesti. Sitten halusin ilmoittautua vielä ikebana-kurssille, johon onneksi pääsin sen suosiosta huolimatta. Kurssi-ilmoittautumiset tapahtui reilu viikko ennen lukukauden alkua, ja siihen me saimme kattavat ohjeet yliopistolta.

Japanin opetuksessa harjoiteltiin monipuolisesti kirjoittamista, puhumista ja kuuntelemistakin. Lukukauden alussa kertasimme kielioppiasioita ja kanji-merkkejä, jotka olisi pitänyt osata jo entuudestaan (itselle ainakin puolet näistä asioista olivat vielä täysin uusia), ja sen jälkeen siirryimme oppimaan uusia asioita uuden oppikirjan kanssa. Tahti oli aika tiukka ja oppituntien ulkopuolelle jäi paljon opiskeltavaa. Myös läksyjä tuli joka päivä ja välillä opiskelu venähti viikonlopuillekin. Koin kuitenkin saavani opetuksesta hurjan paljon irti sillä opettajat olivat erinomaisia ja heidän kanssaan oli mukava keskustella. Perjantaisin sekä maanantaisin meillä oli monesti vieraana vapaaehtoisia japanilaisia opiskelijoita, joiden kanssa keskustella. Moni sai heistä kavereitakin, ja näistä keskusteluista jäi aina jälkikäteen todella rento fiilis.

Meillä oli japanin tunneilla joka viikko kielioppikoe sekä kanji-merkkejä testaava koe. Loppukokeita ei ollut laisinkaan, vaan lopputehtävinä kirjoitimme esseitä muistaakseni noin 10 kappaletta. Kulttuurikurssilla oli kaksi loppukoetta, nekin kaksi A4-sivun mittaista japaniksi kirjoitettua esseetä, ja ikebana-kurssin lopputehtävä oli ryhmätyö.

Meillä oli muutamia juhlapyhävapaapäiviä lukukauden aikana. “Joululoma” kesti noin kaksi viikkoa, 22.12.–9.1. välillä. Lukukausi loppui tammikuun loppuun, mikä jätti itselleni vielä koko helmikuun täysin vapaaksi sillä palasin sitten Suomeen helmikuun viimeisenä päivänä. Todellisuudessa lukukausi kesti siis noin 4 kuukautta, syyskuun lopusta tammikuun loppuun.

Matsumoton linna, Fuji-vuori, Asakusa Tokiossa sekä Koben kuuluisa satamatorni. Muun muassa tämänkaltaisia maisemia pääsin näkemään lomapäivinäni.

Asuminen

Iltanäkymä asuntolan huoneeni ikkunasta.

Doshishan yliopisto tosiaan tarjoaa opiskelijoilleen opiskelija-asuntoloiden huoneita. Opetusryhmässäni oli yksi vaihto-opiskelija, joka oli kuitenkin ystävänsä kanssa vuokrannut itse asunnon jostain päin Kiotoa. Opiskelija-asuntoloiden huoneet olivat edullisia vuokraltaan ja mielestäni todella näppäriä. Minun asuntolassani huoneet olivat kuin pieniä yksiöitä keittiöineen ja kylpyhuoneineen ja jopa parvekkeineen. Muissa asuntoloissa oli yleensä jatetut kylpyhuoneet ja WC-tilat sekä keittiö. Meilläkin oli jaettu isompi keittiö, jossa oli hieman helpompi laittaa ruokaa kuin huoneiden yksihellaisessa minikeittiössä. Huoneessani oli valmiina työpöytä ja tuoli, sänky, vaatekaapit sekä hylly tavaroille ja jääkaappipakastin. Myös Wi-Fi-verkko sisältyi vuokran hintaan. Kaikista meille tarjotuista asuntolavaihtoehdoista minun huoneeni taisi olla vuokraltaan kallein, hieman vajaa 300 euroa kuukaudessa. Sähkö ei sisältynyt tähän hintaan, se piti maksaa erikseen. Asuntola oli viisikerroksinen ja siinä oli hissi ja portaikko, alakerrassa pyykinpesukoneet, eteinen, johon jätettiin kengät, sekä asuntolanhoitajan toimisto, jossa hän oli aina virka-aikaan mikäli tarvitsi apua jossakin. Itse esimerkiksi pyysin apua rikkinäisen matkalaukun hävittämisessä, suihkun veden kanssa, kun lämmintä vettä ei tullut ollenkaan, sekä erään nettitilauksen palauttamisen kanssa. Asuntolanhoitaja oli erittäin avulias ja ystävällinen ja jutteli meidän kanssa välillä niitä näitä. Asuntolan huoneen jättäessä se tuli siivota huolellisesti sekä irtisanoa sähkösopimus.

Yllättäviä asioita ja vaihto-opiskelijan huomioita

Ennen vaihtoa oli paljon asioita hoidettavana sillä Doshishalle piti lähettää paljon erilaisia lomakkeita. Heille tuli lähettää esimerkiksi motivaatiokirje japaniksi ja todistus japanin kielen opinnoista (nichibun-ohjelman opiskelijana), terveystarkastuslomake keuhkoröntgeneineen sekä erilaisia varallisuustodistuksia ja muuta pankista ja Kelalta. Kaiken tämän valmiiksi saamiseen meni yllättävän paljon aikaa, mutta onneksi lomakkeita ei enää tarvinnut lähettää postitse Japaniin kuten aiemmin, vaan ne ladattiin verkkoon skannattuina. Jo ennen vaihtoa rahaa saattaa kulua aika paljon esimerkiksi terveystarkastukseen sekä matkavakuutukseen ja tietysti lentolippuihin, kun niiden aika tulee, joten säästörahoja ei voi missään tapauksessa olla liian paljon. Helsingin yliopiston vaihtopalveluista saa aina neuvoa paperiasioiden kanssa ja me saimme myös etukäteen kattavat ohjeet niiden hoitamiseen.

Vaihdossa rahaa kului asumiseen ja sähköön, ruokaan sekä muihin arjessa tarvittaviin asioihin. Sitä meni kuitenkin huomattavasti vähemmän mitä kuvittelin, ja Doshishan varallisuusvaatimus puolen vuoden ajaksi oli vähintään 6000 euroa. Muistaakseni lennot ja vakuutukset sun muut poisjättäen koko vaihtoni maksoi minulle hieman reilu 6000 euroa puolelta vuodelta. Tähän siis vuokrat ja matkustelut ja ruoat ynnä muu.

Japanissa yllätti ennen kaikkea asioiden sujuvuus ja järjestäytyneisyys. Vaikka ihmisiä on paljon, kaikki toimii todella näppärästi ja sääntöjen noudattaminen on tärkeää. Myös se oli mielestäni mielenkiintoista, miten siitä huolimatta että englantia ei puhuta paljoltikaan, kaikki toimii sujuvasti kielimuurista riippumatta. Esimerkiksi kaupungintalolla asioidessani en osannut sanoa melkein mitään enkä tiennyt miten toimia, mutta silti kaikki toimi todella hyvin kun virkailijat auttoivat. Japanin kieltä kannattaa kuitenkin osata edes auttavasti, se vie jo aika pitkälle ja paikalliset myös arvostavat japanin kielen osaamista. Myös tapakulttuuria on syytä opetella hieman. Mieleeni jäi muutamia tilanteita, kun turistit sushiravintolassa ottivat inkivääriä purkista omilla syömäpuikoillaan eikä niille tarkoitetuilla pihdeillä sekä tilanne täpötäydessä bussissa, johon matkalaukkuja koskevasta kiellosta huolimatta nousee turisteja suurien matkalaukkujen kanssa. Itse törppöilin muutaman kerran junalla matkustaessani, kun ostin vahingossa väärän junalipun eikä minulla ollutkaan junassa tarpeeksi käteistä ostaakseni lipuntarkastajalta uutta sellaista, sekä IC-kortilla matkustaessani sääntöjen vastaisesti IC-vyöhykkeiden välillä. Näissä tapauksissa tuli olla kohtelias ja tilannetta sujuvoitti reippaasti edes auttava japanin kielen osaaminen.

Myös Japaniin liittyen, käteistä tulee olla aina mukana. Sitä kannattaa nostaa jo joko Suomessa tai viimeistään Japanin päässä lentokentällä reippaasti, sillä kortti ei välttämättä kelpaa kaikkialla. Suurimmassa osassa ruokakaupoista se kyllä käy, mutta esimerkiksi matkakorttia tuli ladata käteisellä ja asuntolan vuokra tuli maksaa joka kuukausi käteisellä postitoimistolla. Käteistä sai nostettua näppärästi visa-kortilla monesta konbini-pikkukaupasta sekä suuremmilta juna- ja metroasemilta.

Paluu Suomeen

Kolmentoista tunnin paluulentoni saapui Suomeen 1.3.2024. Tunnelma Kiotosta lähtiessä oli hieman haikea. Asuntolan huoneesta tuli luopua helmikuun 28. päivä, joten menin taas yhdeksi yöksi hotelliin ennen 29. päivä lähtevää lentoa. Japanista jäin eniten ikävöimään ihanaa ruokakulttuuria ja kaikkia ainutlaatuisia japanilaisia herkkuja. Myös julkisen liikenteen sujuvuus ja se, ettei tekeminen, kokeminen ja näkeminen koskaan loppunut tekivät elämästä Kiotossa eloisaa ja viihtyisää. Puoli vuotta pois Suomesta oli loppupeleissä melko lyhyt aika ja kotiutuminen oli helppoa. Muutamat ensi päivää tuntui oudolta olla entuudestaan tutussa paikassa, joka ei kuitenkaan tuntunut enää ihan samalta puolen vuoden takaisten kokemusten jälkeen. Vaihtoni Japanissa antoi minulle hurjasti rohkeutta hypätä uusiin tilanteisiin ja paransi myös japanin kielen taitoani reippaasti.

Monet vaihtoon lähtevät pelkäävät usein jäävän yksin tai sitä, etteivät saakaan kavereita paikan päältä. Oman kokemukseni mukaan voin kuitenkin sanoa, että esimerkiksi asuntolalla tapasi päivittäin muita asukkaita ja myös oman opintoryhmän opiskelijoita tapasi lähes päivittäin, joten yksin olisi ollut vaikea jäädä. Itse tosin viihdyn hyvin yksinkin, joten minulle ei oikeastaan jäänyt vaihdosta käteen kuin yksi uusi ystävä, jonka kanssa vietimme silloin tällöin Japanissa aikaa. Matkustaminen on todella antoisaa yksinkin, ja vaikka vieraassa ympäristössä voi tuntua mielekkäältä olla muiden ihmisten seurassa tukea saadakseen, antaa vaihto paljon myös yksin ollessa. Suosittelen rohkaistumaan tekemään asioita myös yksin vaihdon aikana! Siinä oppii uutta itsestään, kun joutuu setvimään junalippusotkuja yksin vieraalla kielellä täysin vieraassa paikassa ja suunnistamaan kartan kanssa ties missä pikkukolkissa. Ei ole yhtä ainoaa tapaa suorittaa vaihtoa, ja jos vapaa-aikaakin on niinkin paljon mitä minulla sattui olemaan, vaihto tulee olemaan oiva tilaisuus kokeilla ja oppia erilaisia asioita.

Posted on

Exchange Semester, Vrije Universiteit Amsterdam, autumn 2023

Faculty of Law

Why Vrije Universiteit Amsterdam?

When choosing my exchange destination, I had specific criteria in mind. I prioritized universities with a robust selection of English-taught courses and a significant international student community. Given my interest in environmental law and studies, I also sought institutions offering relevant specific courses surrounding this area.

Amsterdam

Considering all the factors, Vrije Universiteit Amsterdam (VU) emerged as an ideal fit. VU boasts a rich array of English-language courses and is celebrated for its international profile. Moreover, its commitment to sustainability ensures a variety of courses focused on environmental issues. Additionally, I was drawn to a location that combines the vibrancy of urban life with ample green spaces and opportunities for exploration. In all these aspects, Vrije Universiteit Amsterdam proved to be the perfect choice.

Arriving in Amsterdam and my experience of the first weeks

The classes start in the first week of September, but the orientation week is held during the last two weeks of August. VU provided us with the detailed information regarding our arrival, the university also helped me to apply for Intra EU mobility, as I had the Finnish residence permit and had to acquire the permission to live in Netherlands for 5 months. VU staff are incredibly considerate, and they apply for permits on your behalf, which means that you must submit all the required documents in their system, and they check it in advance before taking it to the immigration services.

VU Campus

The orientation week was full of different kinds of activities. VU organizes introduction days for managing administrative matters, such as registration for the municipality, getting student card, introductory lectures, where students are informed about life in Amsterdam and how studies are conducted at VU and what to expect in academic life. Moreover, for a small fee you can also register for social activities organized by VU, where with a group of students you will do lots of interesting activities, which helps a lot for making friends and is one of my best memories from exchange.

The Erasmus Student Network at VU is also highly active. They organize introductory days and create tutor groups. I highly recommend participating in their activities; they offer a fantastic opportunity to meet new people and gain diverse experiences at an affordable cost.

Accommodation and living at my destination

Getting accommodation in Amsterdam is the most challenging part of planning your exchange, however, VU offers an opportunity for securing the housing for a handling fee. Due to the fee, many students refrain from getting help from VU and go straight to the housing market, searching for the apartments through Facebook groups and other platforms, which is quite a hard thing to do as Amsterdam is in the housing crises and groups are full of scammers. Therefore, I recommend using the support provided by VU and following their instructions. With their help, I managed to find a very nice room with a private bathroom, balcony and the kitchen, which was shared with 14 more roommates, for a very affordable price (450 euros). Even though living with 14 others might seem scary at first, it turned out to be a wonderful chance for making friends and socializing.

Uilenstede Campus

Uilenstede, where I lived, was just two stations away from VU, and reaching the city center was also easy using the tram. Additionally, it is close to Station Zuid, from where you can take the metro and intercity trains. The surroundings were extremely green, offering beautiful places for walking or cycling. Uilenstede is also well-known for hosting numerous events, including parties and sports events. It also features a gym, bars, and cafes, making it a lively and enjoyable place to experience student life in the Netherlands.

Academic life at VU

The academic semester at VU is divided into three parts, each followed by exams or essays to submit. I did not find many cultural differences in the way the courses are conducted at VU, apart from the fact that courses last longer, and the normal workload is to have 2 courses in the first and second period and one in the third term. Between the second and third period you have nearly 3 weeks of holidays, which can be used successfully for travelling. And as the Schiphol is one of Europe’s largest airports, the travel destinations are virtually limitless.

Courses at VU mainly carry 6 credits, so you might be expected to do weekly assignments to get permission to take the final exam. From my experience, teachers are very easily approachable just as in Finland, so you will not come across any kind of formal barriers. We even often had additional lectures if the teacher felt that the students needed more time for discussing the course material. Overall, teachers are extremely open to feedback and are trying to keep lectures as interactive as possible.

Uilenstede Campus

Be aware that if the course does not end with a final essay, you might be expected to attend the offsite exam, which is often hand-written. You are also allowed to retake the exam if you miss or are not satisfied with the grade. In Dutch academic setting getting the highest grade is nearly impossible, so if your grade turns out lower that what you are used to, do not stress yourself too much as according to Dutch saying, the highest grade is ‘for god’.

 

Surprises and things to consider

As the biggest challenge while planning the exchange is the apartment search, in case you decide not to apply for university housing, start the search as soon as possible. Also, be aware that VU do not offer student discount for travelling, so you will be charged the normal price. As the transport is quite expensive in Amsterdam, renting a bike is the most convenient choice.

Uilenstede Surroundings

Moreover, as VU is the most sustainable University in Netherlands, it has a smoke free campus and you will also have trouble finding the disposable cups when buying the coffee from the machine, for instance. So, be prepared to make sustainable choices each time you visit the campus. Moreover, in university buildings, you will also find movie theatre, sleeping cabins, bar, cafes, nice places for having lunch/dinner and lots of studying spots on each floor of the University buildings.

Returning to Finland

The most challenging part for me as an international student was finding housing back in Helsinki after the exchange, so maybe sub-renting your apartment might be the best choice before going on exchange. Additionally, using the green mobility grant is not easy, but with careful planning of transportation, you can have a chance to explore even more on your way back to Finland.

As both VU and UH use electronic systems for signing and uploading documents, arranging administrative matters turned out to be very easy. One thing that many forget before leaving Netherlands is deregistration from the municipality, which can be done online easily, so be aware of that to avoid the potential fines.

Studying at VU Amsterdam is one of the most unforgettable experiences of my life. These 5 months were filled with meeting people from diverse backgrounds, socializing, traveling and exploring as much as possible about Netherlands and myself as well. I highly recommend this exchange destination to everyone willing to experience vibrant student life while receiving a high- quality education at one of the top universities.

Posted on

Vaihtokertomus, Sciences Po Paris, syksy 2023

Valtiotieteellinen tiedekunta

Elokuun lopulla pakkasin tavarani ja lähdin Pariisiin. En ollut aikaisemmin asunut ulkomailla ja halusin kokea, minkälaista se on. Minua vähän jännitti, löydänkö kavereita ja viihdynkö Pariisin kaltaisessa suurkaupungissa.

Ennen lähtöäni olin etsinyt itselleni asunnon ja tehnyt kurssivalinnat. Asunnon löytäminen osoittautui haastavaksi. Pariisissa vuokrat ovat korkeat, ja tarjolla olevien edullisten asuntojen kunto vaikutti huonolta. Opiskelija-asuntoja on hyvin rajallinen määrä ja monet niistä sijaitsevat kaupungin ulkopuolella. Lopulta vuokrasin huoneen suomalaisen Facebook-ryhmän kautta ja jaoin asunnon kahden suomalaisen kanssa.

Kursseille ilmoittautuminen taas oli nopeuskilpailu, jossa omaksi onnekseni pärjäsin yllättävän hyvin. Pääsin kolmelle neljästä kurssista, jolle ensisijaisesti toivoin pääseväni. Lisäksi onnistuin ilmoittautumaan vielä yhdelle kurssille, joka sekin osoittautui mielenkiintoiseksi. Olin valmistautunut kurssi-ilmoittautumiseen hyvin. Tein pitkän listan kiinnostavista kursseista ja mietin, miten ne sopivat ajallisesti yhteen.

Ensimmäiset viikot Pariisissa

Pariisissa oli tosi ihanat säät elokuun lopulla.

Saavuin Pariisiin noin viikkoa ennen orientaatioviikon alkua. Minulle iski jonkinlainen alkushokki, ja ensimmäiset päivät menivät totutellessa uuteen ympäristöön. Elokuinen Pariisi oli kuitenkin ihanan aurinkoinen ja täynnä nähtävää, joten pian olinkin jo ihan innoissani tulevasta.

 

Orientaatioviikko oli aika yllättävä. Odotin viikon sisältävän paljon tapahtumia, mutta en lainkaan varautunut ensimmäisten esitelmien tekoon. Meille opetettiin ranskalaista metodologiaa, ja sitä hyödyntäen pidimme pareittain esitelmiä muulle ryhmälle. Aikaa esitelmän tekoon ei ollut kovin paljon, koska meillä oli aamusta iltaan erilaisia tapahtumia viikon aikana.

Tervetuliaistilaisuus yliopistolla

Meille opetettu metodologia oli minulle ja suurimmalle osalle muista vaihtareista uudenlaista, joten esitelmät aiheuttivat jonkin verran stressiä.

Ihmetystä aiheutti myös orientaation hinta, joka oli yli 200 euroa. Orientaatioviikko oli siis vapaaehtoinen ja osallistuminen tuli maksaa etukäteen tietämättä juuri mitään viikon ohjelmasta. Jälkikäteen ajateltuna hinta oli todella korkea viikon tapahtumiin nähden. En kuitenkaan kadu osallistumistani, koska löysin parhaat vaihtarikaverini juuri orientaatioviikon pienryhmästäni.

Arki vaihdossa

Pariisilainen viinibaari

Tavallinen arki Pariisissa oli ihanaa varsinkin alkusyksystä, kun kaikki kursseistani eivät olleet vielä alkaneet ja esseiden palautuspäivät sekä esitelmien esityspäivät olivat kaukana edessä. Minulla oli luentoja yleensä enintään kaksi per päivä, joten aikaa muuhun tekemiseen riitti hyvin. Kävimme muiden vaihtareiden kanssa ravintolaillallisilla, nauttimme cocktaileja terasseilla ja kiersimme nähtyvyyksiä sekä museoita.

Asuntoni keskeisen sijainnin ansiosta pystyin kulkemaan paljon kävellen. Yliopistokampus oli 1,5 kilometrin päässä, joten saatoin kävellä luennolle. Metrolla kulkeminen oli myös helppoa ja käytinkin paljon metroa etenkin säiden viiletessä.

Lämmin opiskelijalounas

Opiskelijaruokalat tulivat myös nopeasti tutuiksi. Kampuksella oli useita ruokaloita, joissa suurimmassa osassa kuitenkin oli samat täytetyt patongit lounasvaihtoehtoina. Ehdin kyllästyä patonkeihin jo ensimmäisten viikkojen aikana.

Lyhyen matkan päässä toisen yliopiston rakennuksessa oli lämpimiä aterioita tarjoava opiskelijaruokala, jossa kävimme muutamaan kertaan muiden vaihtareiden kanssa. Hintataso oli samaa kuin Unicafessa, mutta mielestäni ruoan maku ja laatu eivät olleet ihan yhtä hyviä. Tähän ruokalaan oli myös pitkät jonot, joten sinne ei kannattanut kiireessä edes yrittää ehtiä.

Lukukauden kesto ja lomat

Lukukauden kesto oli lähes sama kuin Helsingin yliopistolla. Kurssit alkoivat syyskuun alussa ja loppuivat joulukuussa tenttiviikkoihin. Toisin kuin Helsingin yliopistolla meillä oli Pariisissa viikon loma lukukauden puolessa välissä lokakuussa. Moni vaihtareista lähti lomaviikon aikana reissuun Ranskan ulkopuolelle.

Palais Garnier -oopperatalon sisältä

Reissuja pystyi lisäksi tekemään helposti viikonloppuisin. Teimme yhdessä vaihtarikavereideni kanssa viikonloppureissuja muihin Ranskan kaupunkeihin kuten Mont Saint-Micheliin, Saint-Maloon ja Aix-en-Provenceen. Lisäksi kävin Reimsissä ja Strasbourgissa. Junilla ja busseilla kulkeminen oli helppo tapa matkustella Ranskan sisällä, mutta liput kannatti ostaa ajoissa. Hinnat saattoivat nousta yllättävän korkeiksi.

 

Saint-Malon ranta

 

Säädin hieman lukujärjestystäni ensimmäisellä opetusviikolla, jotta pystyisin tekemään kolmen päivän pituisia viikonloppureissuja. Vaihdoin ranskan kurssini, jotta sain maanantain vapaaksi. Lähes kaikilla kursseilla oli nimittäin aika tiukka läsnäolopakko ja poissaololle täytyi olla hyvä peruste. Kurssisuorituksen saaminen saattoi olla vaarassa perusteluista huolimatta, jos poissaoloja oli enemmän kuin pari.

Kurssit ja opetuskulttuuri

Kaikilla kursseillani, ranskan kielen kurssia lukuun ottamatta, opetuskieli oli englanti. Olisin tietysti päässyt kehittämään ranskan kielen osaamistani paremmin ranskankielisillä kursseilla, mutta se olisi todennäköisesti aiheuttanut minulle turhan paljon stressiä. Englanninkielisillä kursseilla suurin osa opiskelijoista oli muita kuin ranskalaisia, joten tutkinto-opiskelijoiden joukkoon oli helppo sulautua enkä tuntenut oloani koskaan ulkopuoliseksi.

Kurssien opettajat tulivat myös monista eri maista ja monet heistä tekivät opettamisen rinnalla muita töitä yliopiston ulkopuolella. Tämä oli mielestäni hyvin arvokasta ja toi esiin erilaisia näkökulmia opiskeltaviin ilmiöihin. Opetuksessa oli useammin esillä myös käytännöntason näkökulma, eikä ilmiöitä opiskeltu vain teoreettisella tasolla eristyksissä käytännön realiteeteista.

Kurssini olivat kuitenkin monilta osin hyvin samanlaisia kuin tutkintooni kuuluvat Helsingin yliopiston kurssit. Suurin osa kursseistani oli seminaarikursseja, joissa opetusryhmät ovat pienempiä kuin tavallisilla luentokursseilla. Ne olivat myös hyvin interaktiivisia. Meillä oli paljon ryhmätöitä, esseitä ja esitelmiä.

Tenttejä minulla oli vähän. Tein koko lukukauden aikana yhden ison tentin, jossa piti kirjoittaa esseevastaukset kuulakärkikynällä paperille. Tämän lisäksi minulla oli pienempiä testejä ranskan kurssillani. Näissäkin oli käytössä kynä ja paperi eikä läppäri, mikä tuli minulle aluksi yllätyksenä.

Loppusyksystä oli iloinen, etten ollut hamunnut liikaa kursseja. Neljässä kurssissa oli nimittäin todella paljon tehtävää viimeisten viikkojen aikana. Vietin päiväni lähinnä kirjastossa istuen ja ryhmätöistä jutellen ryhmäläisteni kanssa kiireisimpien viikkojen aikana.

Suomeen palaaminen

Palasin kotiin muutama päivä ennen joulua. Pariisista lähteminen oli haikeaa. Minun piti hyvästellä kaverini, joiden kanssa olin viettänyt todella paljon aikaa koko syksyn ajan. Pariisissa olisi riittänyt nähtävää vielä paljon, vaikka olinkin ahkerasti kiertänyt nähtävyyksiä, museoita, puistoja ja eri kaupunginosia.

Toisaalta oli myös ihana tulla takaisin omaan kotiin ja viettää joulua sekä uuden vuoden vaihtumista yhdessä läheisten kanssa. Totuin arkeen Suomessa melko nopeasti, vaikka muistelenkin edelleen aikaani Pariisissa jatkuvasti.

Huomioita vaihtoon lähtevälle

Samaan kohteeseen vaihtoon lähteviä neuvoisin etsimään asuntoa hyvissä ajoin, ottamaan kursseja maltillisesti ja pakkaamaan mukaan paljon myös lämpimiä vaatteita. Itse harmittelin marras-joulukuussa, etten lähtiessäni elokuun helteiden aikana ollut pakannut esimerkiksi villasukkia mukaan.

Suosittelen lämpimästi vaihtoon hakemista Pariisin Sciences Po:hon. Minulla oli todella hauska syksy, ja aika kului siivillä. Pariisissa on loputtomasti tekemistä ja Sciences Po:ssa on ihanan kansainvälinen ilmapiiri.

Posted on

Utbytesberättelse, Ritsumeikan Asia-Pacific University, hösten 2023

Matematisk-naturvetenskapliga fakultetet

Som geografistuderande hade jag alltid velat åka på utbyte, och destinationen spelade inte så stor roll. Det viktiga för mig var att hitta ett partneruniversitet som hade ett bra utbud av geografikurser på engelska. Jag hittade ett i Japan som hette Ritsumeikan Asia-Pacific University, förkortat till APU, som erbjöd många olika geografikurser och dessutom riktade sig in på att erbjuda ett riktigt internationellt fokus på utbildningen. Jag ansökte och blev antagen, även om jag inte kunde ett ord på japanska och skulle till en mindre stad som heter Beppu i sydvästra Japan, på ön Kyushu. Jag åkte alltså inte till landet för att jag hade ett stort intresse för Japan utan snarare för att det råkade finnas ett universitet med kurser som passade just mig och mina studier.

Resan dit och de första veckorna

Efter att studieplatsen var bekräftad behövde jag ansöka om studentvisum. Själva processen var relativt enkel men krävde några besök hos ambassaden. De bad om att få veta vilket flygfält i vilken stad jag skulle anlända till – och det här var innan jag hade skaffat biljetterna eller kollat vilka rutter som fungerade bäst. Så när jag väl hade mitt visum var jag tvungen att anpassa ditresan så att jag anlände till Japan på samma ort som var angiven i visumet. Det ledde till att jag inte valde ett direktflyg från Helsingfors utan en längre resa med två långa mellanlandningar i sydöstra Asien.

När jag var framme var kulturkrocken total. Jag behövde på eget vis hitta runt i Fukuoka utan att kunna läsa några av skyltarna, fast de allra nödvändigaste ändå var på engelska. Sedan skulle jag också behöva hitta ett sätt att ta mig till Beppu där APU ligger, också helt på egen hand. Universitetet hade ordnat några få busstransporter direkt till APU där det ingick att bli bemött av tutorerna vid flygfältet, men det var bara tillgängligt för vissa datum.

Väl framme i Beppu fanns det mycket som behövde skötas innan kurserna kunde inledas. De första två veckorna bestod av långa dagar med många möten med tutorerna. Allting var annorlunda på APU jämfört inte bara med Uni i Finland men tydligen också andra universitet i östra och sydöstra Asien. Förutom sådant som kursanmälan, byråkrati och tenter behövde de också förklara en hel del regler och situationer som kunde uppstå i Japan. En hel dag gick åt till att bara lära oss vad vi skulle göra ifall en tsunamivarning utlystes eller en jordbävning inträffade. Rätt handlingssätt i krissituationer berodde helt på var, när och med vem vi befann oss med när det skedde. Det var en hel del att behöva ta in och komma ihåg. Tutorerna gjorde dock ett fantastiskt jobb och de visste ju hela tiden att mycket skulle glömmas eller missförstås, så när kurserna väl satte igång kunde man fortfarande rycka dom i ärmen och be om hjälp när som helst.

Att studera på APU

Universitetets läge krävde att jag blev mycket bättre på att planera mitt schema i detalj. APU ligger på en kulle trehundra meter ovanför Beppus centrum och havet, och enda praktiska sättet att åka dit var med buss. Det gick i teorin att gå upp dit från staden men promenaden dit tog fyra timmar när jag en gång bestämde mig för att testa det. Så för att hinna till föreläsningarna var man tvungen att förlita sig på bussarna, som otroligt nog i det annars så ordningssamma Japan inte alltid var så punktliga. De körde längs med stadens huvudled som i rusningstid var långsam och ledde till stora förseningar. På grund av APUs läge var professorerna mer toleranta än vanligt i Japan när det gäller förseningar eftersom de visste att bussarna ibland inte kunde följa tidtabellerna. Och ifall bussarna ställdes in blev också hela dagens föreläsningar inställda och blixtsnabbt flyttade till zoom, vilket hände en dag i januari när temperaturen under natten sjönk till strax under noll och ett lätt snötäcke låg över staden på morgonen. Konceptet med vinterdäck existerade inte i sydvästra hörnet av landet.

Kursanmälan fungerade på ett helt annat sätt än på Uni. Alla anmälningar skulle göras på en endaste dag, där hela den dagen hade reserverats enbart för anmälningsprocessen. Tidigt på morgonen skulle alla samlas i en av många datorsalar och färdigt logga in i systemet där anmälan skulle ske. Sedan spenderades någon timme på att vänta och skriva ner de mest intressanta kursernas namn och kurskod på papper. Klockan halv tio öppnade anmälan och efter bara några sekunder hade de mest populära kurserna redan fyllts. Jag hade problem med att veta vad jag skulle göra, och själva programmet hade inte diskuterats så grundligt under introveckorna. Tutorerna fick sätta mycket tid på att hjälpa mig och alla andra utbytesstuderande att göra klart anmälan. Som tur var de kurser jag var mest intresserad av att genomföra inte de mest populära och jag behövde inte oroa mig över att inte rymmas. Att hela terminen skulle planeras in på bara några få timmar på ett förbestämt datum skapade mycket stress innan anmälningsdagen. Trots den stora språkbarriären rekommenderade tutorerna inte oss som var på halvårsutbyte att ta några språkkurser eftersom de tydligen skulle vara dubbelt så krävande som en vanlig kurs att genomföra, vilket tar tid från de andra kurserna i värsta fall. Så jag studerade slutligen aldrig japanska under utbytet.

En sak som gick överraskande snabbt att anpassa mig till var hierarkin på kurserna, där professorn alltid skulle tilltalas högaktigt och med respekt. Den mer lediga stilen och tonen vi har i Finland skulle inte alls gått hem här. Ifall man räckte upp handen på en föreläsning och ställde en fråga skulle man alltid både inleda och avsluta med att säga ’Thank you, professor’.

Själva föreläsningarna såg ut ungefär som här hemma. Det var en hel del grupparbeten, och kanske aningen mer skriftliga uppgifter. Grupperna kunde vara väldigt stora med upp till tolv studerande per grupp eftersom antalet kursdeltagare var mellan fem och tio gånger fler per kurs än på Uni. När det gäller arbetsmängden per kurs skulle jag nog ändå säga att det ligger på samma nivå som mina studier i Finland. Tenter fick jag inte mycket erfarenhet av eftersom jag endast hade en tent, vars resultat blev mycket mildare bedömt eftersom nivån för att få godkänt berodde helt på vad medeltalet blev – i just den kursen upplevde jag att tenten ändå inte spelade så stor roll för vitsordet. På APU fanns det två fakultet: Asia-Pacific Studies (APS) som jag tog kurser från och International Management (APM). Det senare var mer fokuserat på ekonomi och lär ska ha haft mycket fler och mer intensiva tenter, men på APS avslutades en kurs nästan alltid med en rapport, individuellt eller i grupp. Inom geografin är tenter överlag ett rätt dåligt sätt att testa studeranden på kunskap, vilket leder till färre tenter än andra ämnen även i Finland.

Och på tal om ämnen – eftersom alla studerade ganska långt samma sak, dvs. antingen geografi eller ekonomi, så fanns det inga ämnesföreningar på APU. Studerandekulturen kretsade kring klubbar och små föreningar som alla fokuserade på en viss hobby eller kultur. Några få exempel är Koreanska kulturföreningen, Vandrarklubben, Basebollklubben, Teceremoniklubben och Japanska musikföreningen. De som var baserade på en viss kultur var de allra största och representerade samtidigt också de länder med störst mängd utländska studerande på APU. Varannan vecka utlystes en temavecka baserad på ett visst land eller en viss kultur, och under veckan presenterades olika element från den kulturen som dans- och sånguppträdanden, matstånd och snabbkurser i handarbeten. Under höstterminen upplevde jag bland annat Indonesia Week, Mongolia Week, Taiwan Week och India Week.

Förutom dessa kulturveckor och deras tillhörande föreningar var den allra största föreningen APU-COOP, som hade rollen som APUs UniCafe. För att kunna köpa lunch där behövde man betala en terminsavgift motsvarande trettio euro, som användes för att driva cafeet. När avgiften var betald blev man samtidigt medlem i APU-COOP och kunde vara med i verksamheten och också påverka utbudet av mat. Vissa dagar erbjöd dom även en enkel frukost, och utöver det hade de en butik där de sålde kursböcker, pennor och kläder med APU-logon på. Det andra alternativet för lunch uppe på kampus var kioskkedjan Lawson som sålde hämtmat och mindre matportioner som man kunde få uppvärmda på plats. Kiosker som denna fyller överlag en viktig roll i samhället genom att erbjuda mat, basvaror, banktjänster samt kopieringsmaskiner och skrivare (i Japan är intyg ogiltiga om de inte skrivs ut och stämplas) på alla dygnets timmar.

Boende

Nästan alla studerande på APU bodde på universitetets egna studentbostäder som kallades AP House. Varje enskilt AP House bestod av ett våningshus med små, enskilda rum. Totalt fanns det fem AP House -byggnader som antingen låg alldeles intill kampus eller alldeles intill Beppus centrum. De som bodde uppe bredvid APU kunde lämna rummet fem minuter innan föreläsningarna inleddes, men samtidigt behövde de åka hela vägen ner och tillbaka för att besöka en matbutik. I längden balanserade det ut sig eftersom alla behövde åka nästan dagligen med bussarna ändå, så det spelade ingen roll i vilket AP House man blev placerad. Mitt rum låg i byggnaden närmast centrum av staden.

Ett AP House bestod av mellan fyra och sju våningar med runt tjugo till trettio rum per våning. Alla rum hade eget badrum och var menade för endast en person. Ingen delade alltså rum med någon annan. Varje våning har en ’resident assistant’, vars jobb det var att se till att vi höll våningens allmänna utrymmen städade och såg till att vi följde reglerna. Dessutom ansvarade de för säkerheten och hade ansvar för att evakuera alla boende på sin egen våning ifall en jordbävning inträffade eller tsunamivarning utlystes. De allmänna utrymmena i AP House bestod av en ’lounge’, som var ett gemensamt studieutrymme, en tvättstuga med torktumlare och tvättmaskiner som fungerade med mynt, och till sist ett kök.

Hygienreglerna var otroligt strikta i köket. Allt avfall skulle sorteras korrekt (det var en hel vetenskap att veta vad som skulle sorteras var, så administrationen på AP House möttes varje dag av studerande som visade upp något skräp och frågade var det skulle kastas) och alla ytor skulle torkas ordentligt efter användning. Stekpannor, stekspadar, kastruller och bestick måste man skaffa själv och förvara på rummet. Ifall det inte var städat kunde våningens ’resident assistant’ stänga ner köket och förbjuda alla att använda det på flera dagar, vilket också hände ett antal gånger.

Byråkrati, hälsa och säkerhet

Anskaffningen av visumet hade varit rätt enkelt, men väl på plats i Japan fanns det ännu mycket att göra. Även utbytesstuderande räknas som bosatta i Japan, om än tillfälligt, och måste förses med ett  ID-kort som bevisar att personen har rätt till uppehållstillstånd. Jag blev informerad om att jag behövde registrera mig i staden där jag skulle bo, och det ledde i sin tur till att jag blev skatteskyldig och behövde skaffa en till hälsoförsäkring. Jag hade på förhand ordnat en innan utbytet men det spelade ingen roll för staten som insisterade på att jag skaffade en hälsoförsäkring som staden skulle rekommendera åt mig. Informationen skickades efteråt till AP House per post i form av broschyrer endast skrivna på japanska, vilket gjorde det mycket svårt att veta vad det var jag skulle göra. Administrationen på AP House var som tur väldigt hjälpsam, precis som de på stadshuset och jag fick till slut all hjälp med att ordna allt. Men det hade lönat sig för mig att reservera mer tid för att ordna allt det byråkratiska, för det blev ofta ganska stressigt med många rundor fram och tillbaka till stadshuset. Dessutom skedde det här samtidigt som tutorveckorna pågick och det redan fanns en massa annat att vänja sig vid.

Vad gäller säkerheten i Japan var den enda stora faran just naturkatastroferna som drabbar Japan konstant. Och dom hade vi fått massor av information om, av vilka det viktigaste var att alltid ha med sig en liten lapp med kontaktuppgifter och information om vad syftet med min vistelse i landet var. Jag kände mig aldrig någonsin otrygg, även när jag reste till mindre besökta städer och stadsdelar som tydligt var mindre välskötta och fattigare. Som utlänning ingår det däremot automatiskt att få många förundrade blickar riktade mot sig, vilket lite hör till Japanupplevelsen.

Vardag och fritid i Beppu

Trots att terminen kallades för höstterminen började föreläsningarna i oktober och avslutades i mitten av februari. Till jul och nyår hade vi två veckors lov, det vill säga mycket tid för att sätta på olika aktiviteter. Beppu som stad erbjuder begränsade möjligheter till shopping och urbana nöjen, men i närheten fanns flera storstäder som Fukuoka, Nagasaki och Hiroshima. I Beppu var den bästa fritidssysslan att gå till en onsen, alltså ett mineralbad som hettas upp av varma källor. Staden är känd i hela Japan för dessa källor och har över hundra olika man kan gå till. De är väldigt avkopplande och folk förhåller sig till dom lite på samma sätt som bastun här hemma. Det knepiga med Beppu är att turisterna främst kommer från andra delar av Japan eller Kina, så utanför universitetet var det få som kunde engelska. I större och mer internationellt välkända orter som Tokyo eller Kyoto går det rätt bra att klara sig med engelska i vardagen. Efter ett tag lärde jag mig några få småord på japanska som jag kunde använda i till exempel matbutikerna eller kioskerna, och det märktes att lokalborna uppskattade även dessa små försök till att konversera på japanska.

Kostnader under utbytet

Det är svårt att sammanfatta boendekostnaderna i Japan. Överlag är prisnivån ungefär densamma som i Finland, men det beror helt på vad som köps och vad som ska betalas för.

Saker som var billigare inkluderar bland annat:

  • Busskort, månadskort och engångsbiljetter till lokal trafik
  • Färdig hämtmat i lådor från matbutikerna
  • Lokalproducerade drycker, vare sig med eller utan alkohol
  • Enkla hotellrum
  • Inträde till muséer och sevärdheter
  • Böcker och elektronik

Saker som var dyrare inkluderar följande:

  • Importerade eller specialproducerade matvaror… (ostar, ’västerländska varor’ och vissa grönsaker)
  • …och drycker (importerade alkoholdrycker i matbutiker kostade ungefär lika mycket som de gör i Alko)
  • Långdistansbiljetter till Shinkansen-tåg
  • Flygbiljetter till utlandet
  • Mobil- och nätabonnemang

För mitt rum i AP House betalade jag hela hyran på förhand, vilket blev ungefär 250 euro per månad. Exakta priser är alltid svåra att ge pga. valutaskillnaden och inflation. För administration och skatter, som även utbytesstuderande måste betala, gick det runt hundrafemtio euro. Mest pengar gick nog åt till att resa runt i Japan, men det blev nästan som en hobby under utbytet så det är inget som måste göras. Ifall man har möjlighet att söka stipendier för att finansiera utbytet så skulle jag ändå rekommendera att ansöka om dom, då det kan dyka upp oväntade kostnader som inte går att förutse.

Tillbaka till Finland

När jag kom hem efter utbytet vid APU blev jag offer för en omvänd kulturkrock och plötsligt blev jag chockad av sådant som jag inte ens hade tänkt på tidigare. Som att folk talar högt i telefon på tågen och inte blir utslängda; att avstånden mellan varje hus är så stora; att det inte finns hjälpsam personal som väntar på att få hjälpa mig vart jag än går.

Jag fick också en stor uppskattning för saker jag inte heller tänkt på så mycket. Mest av allt hur mycket natur vi har överallt i Finland. För i Japan finns det visst mycket berg och skogar, men städerna är ganska befriade på natur. Oftast är de väldigt kompakta och omgivna av hav och berg, så genast utanför det bebyggda området finns massor av natur, men i städerna finns det väldigt lite grönområden. Parkerna är små och består mestadels av öppna områden som gräsmattor och glesa, planterade blomträd. Det här gäller för en majoritet av städerna i Japan, bland annat just Beppu men också Nagasaki, Kyoto och Fukuoka. De grönområden som vi har i Huvudstadsregionen är som nationalparker i jämförelse.

De största överraskningarna i Japan

Trots att temperaturerna på vintern kan nå under noll grader var nästan inga av husen eller lägenheterna utrustade för kalla dagar. Ytterväggarna var tunna och det fanns nästan ingen isolering, så det kunde bli obehagligt kallt inomhus. I mitt rum behövde jag i januari ha två tjocka täcken ovanpå det som redan fanns på sängen för att alls kunna sova. Värmen sköttes via luftkonditioneringen både i AP House och i vanliga bostäder, men att driva den så att rummet hålls någorlunda varmt skulle driva upp kostnaderna för elförbrukningen till orimliga nivåer.

Att japanerna värderar sin natur väldigt mycket var egentligen ingen nyhet, men samtidigt är städerna så väldigt tätbebyggda att det inte riktigt framgår.

Tips till dig som vill åka på utbyte till APU

I Japan gäller det att vara beredd på att i princip allting kommer att fungera annorlunda än du är van vid. Även koreaner och kineser som jag träffade vid APU blev ofta slagna av kulturshocken. Faktum är att Korea, det närmaste grannlandet, och Japan har väldigt få saker gemensamt, så oavsett varifrån du kommer så lär det vara mycket att ta in och anpassa sig till i Japan. Jag vande mig vid vissa saker först i slutet av utbytesperioden

Det är viktigt att minnas att APU ligger i en relativt glesbebodd trakt, och Beppu räknas i Japan som en mindre stad. Att studera i Tokyo, Osaka eller Fukuoka kommer att vara annorlunda och antagligen kosta mer, speciellt när det gäller boende. Men samtidigt erbjuder de riktigt stora städerna mycket mer att göra under fritiden. Att bara resa runt ön Kyushu kan vara en hobby i sig, för det hände många andra vid APU att de blev lite trötta på Beppu. Utbudet av barer och nattklubbar var speciellt litet, men om man å andra sidan gillar att ta det lugnt är Beppu en väldigt bra plats för det.

Slutligen lönar det sig att acceptera att det kommer att finnas många utmaningar och jobbiga situationer som uppstår på grund av rent kulturella skillnader.Efter varje gång det händer lönar det sig att reflektera neutralt över det som skedde, för det kan erbjuda större insikter om hur Japan fungerar än vad någon kurs kommer att kunna lära ut.

Posted on

Vaihtokertomus, Delhin yliopisto, syksy 2022

Lääketieteellinen tiedekunta

Olin vaihdossa Delhin yliopistossa syyslukukaudella 2022. Opiskelin maisteritason psykologiaa sekä sosiaalityötä.

Saapuminen Delhiin oli mielenkiintoista jo sinänsä. Ympäristösyistä halusin päästä niin pitkälle kuin mahdollista lentämättä. Pakkasin siis reppuuni teltan ja makuupussin ja lähdin liftaamaan kohti Intiaa. Valitettavasti reitti ei lopulta vienyt suoraan perille, vaan Iranista matka jatkuikin Keski-Aasiaan, josta lopulta oli sittenkin pakko lentää Delhiin. Saavuin Delhiin 5.8. kahden kuukauden matkan jälkeen.

Saavuin varhain aamulla ja varasin ensin erään hostellin läheltä lentokenttää, koska en tuntenut olevani vielä valmis täyttämään kaikkia niitä lomakkeita, jotka oli tarkoitus täyttää majoituspaikalleni saapumisen yhteydessä. Varaamani hostelli ei löytynytkään kartalta eikä muutenkaan omalla nimellään ollut olemassa, mutta onneksi klo 5:30 aamulla naapuristossa liikuskelivat auttoivat minua sen löytämiseksi. Herättyäni lähdin pitkälle metromatkalle Pohjois-Delhiin kohti yliopistoaluetta ja majoituspaikkaani. Huoleni papereiden täyttämisestä osoittautui turhaksi – kukaan ei kaivannut papereita ainakaan seuraavaan pariin kuukauteen.

Opiskelijamajoitus Diwali-juhlan aikaan

Majoituksen nimi oli International Students House for Women. Olin ennen saapumista vierastanut hostellin ideaa – rakastan yksityisyyttä ja yhteinen majoituspaikka, jossa on vartijoita ja joka on vain naisille, tuntui erittäin omituiselta. Se oli kuitenkin yliopiston puolesta järjestetty majoitus, joka oli lisäksi melko halpaa, muistaakseni n. 150e/kk. Hostelli osoittautui kuitenkin erittäin mukavaksi. Suurin osa siellä asuvista naisista oli Aasian tai Afrikan maista, mm. Sri Lankasta, Bangladeshista, Fijista, Mauritiukselta, Nepalista, Iranista, Indonesiasta, Vietnamista, Mongoliasta, Botswanasta, Tansaniasta, Nigeriasta, Sudanista, Jemenistä tai Syyriasta. He olivat saaneet stipendit suorittamaan tutkinnon Intiassa. Ikähaarukka oli n. 19-40v, sillä moni tulikin Delhiin tekemään tohtoritutkintoa. Hostelille tulivat myös viisi eurooppalaista suorittamaan niin ikään vaihdon. Paikka oli todella puhdas ja kaunis – täynnä viherkasveja! – ja meillä oli jopa oma puutarha ja puutarhuri, joka piti siitä hyvää huolta. Jokaisella oli oma huone parvekkeineen, ja jokaisessa kerroksessa oli ainakin 12 suihkua, kerroksia oli neljä. Käsittääkseni hostellissa oli paikkoja noin 90 ihmiselle, mutta vaihtoni aikana ehkä vain noin 35 ihmistä asui siinä. Neljä kertaa päivässä sai hyvää ja terveellistä ruokaa hostellin kanttiinista (vegaaniruokaa oli aina saatavilla ja tietyt päivät olivat kokonaan kasvispäiviä), minkä lisäksi jokaisessa kerroksessa oli vielä oma keittiö omaa ruuanlaittoa varten. Siivoojat siivosivat niin yhteisiä tiloja kuin pyydettäessä huoneitakin ja ”pesuneiti” oli hoitanut asukkaiden vaatteiden pesun. Tuntui kieltämättä kummalliselta ja ehkä jopa väärältä, että ympärillä on niin paljon “palvelijoita”. Hostellissa oli lisäksi oma kirjasto, kerhotiloja, tietokonehuone ja kuntosali.

Koska Delhissä oli tuohon aikaan erittäin kuuma (vaatteet kastuivat hiestä heti kun ne laitettiin päälle) eikä huoneissa ollut ilmastointia, lähes kaikki hostellin asukkaat siirtyivät nukkumaan yhteisiin tiloihin, joissa ilmastointia oli. Esimerkiksi kirjaston täytti n. 15 vierekkäin olevaa patjaa. Itse maksan minkä hinnan hyvänsä, ettei vain tarvitse jakaa huonetta, joten jäin nukkumaan huoneeseeni kuumuudesta huolimatta. Se oli siedettävää, sillä huoneessa oli tuuletin. Kuitenkin sääsket aiheuttivat päänvaivaa eikä niistä meinannut millään päästä eroon ovien alla olevien rakojen takia. Yhteisiä tiloja käytettiin silloinkin, kun jollain asukkaalla oli syntymäpäivä. Silloin muut asukkaat saapuivat keskiyöllä huoneen ovelle syntymäpäivätoivotuksineen viemään syntymäpäiväsankarin tietokoneluokkaan, joka oli koristeltu ilmapalloin ja jossa tanssittiin ja syötiin kakkua aamuun asti.

Lukukauden oli tarkoitus alkaa heinäkuussa, mutta tähän mennessä en ollut saanut tietoa, milloin se tuleekaan alkamaan. Korona-aikaisen täyssulun jälkeen yliopisto yritti parhaansa mukaan saada kiinni menetetystä ajasta. Kaikki lukukaudet siirtyivät ja opiskelijoiden lomat peruuntuivat ymmärtääkseni useammaltakin vuodelta. Yliopiston lukujärjestys oli tässä kohtaa niin sekaisin, ettei oikein mikään tiedekunta meinannut pysyä aikatauluissa. Yritin selvittää koulun alkua useammalta taholta ja menemällä yliopistolle usein, siellä sain vaihtelevaa ohjeistusta enkä koskaan selkeää vastausta. Koko elokuun koulu ei alkanut. Sen sijaan paperien täyttämistä riitti. Byrokratian määrä oli valtava ja joka ikiseen asiaan oli saatava eri ihmisten allekirjoitukset ja leimat. Koulun puutteessa aloitin lisäksi yksityisessä koulussa Hindin kielen opiskelun.

Pitkän odotuksen jälkeen psykologian opinnot alkoivatkin syyskuun lopussa, kaksi kuukautta ilmoitetun aloituspäivän jälkeen, ja sosiaalityön opinnot sitäkin myöhemmin lokakuun alussa. Ihailen koko henkilö- ja opiskelijakuntaa, että pystyivät tähän, pidettyään aikataulujen myöhästymisen johdosta vain parin päivän kesälomat. Koska koulun oli loputtava noin 15.12., oli koko lukukauden asiat käytävä noin 11 viikossa eikä syyslukukautenakaan pidetty lomia (joskin ihmiset silti lähtivät kotiin esim. Diwali-festivaalille). Sanoisin, että tietty avoin ja ei-ehdoton suhtautuminen aikatauluihin on Delhin yliopistossa tärkeää, joskin tämä voi riippua tiedekunnasta. Kun sosiaalityön tiedekunnassa ei lukukauden alun myöhästymisen lisäksi tullut muuta yllättävää, psykologian laitoksella tunnit siirrettiin ja peruttiin usein, silloinkin kun olimme ehtineet jo tunnin odottaa tuntia luokassa. Samaan aikaan tiukka poissaoloseuranta aiheutti välillä päänvaivaa, kun yritin sovittaa kahden tiedekunnan opetusta. Toisaalta ihmiset olivat erittäin joustavia ja ystävällisiä. Deadlineista harvoin pidettiin kiinni ja nekin koko ajan siirtyivät. Lisäksi sosiaalityön johtava lehtori vaihtoi koko vuosikurssin aikataulut pari päivää ennen lukukauden alkua, jotta saisin tunnit sopimaan aikatauluihini.

Opiskelijoita istumassa yliopiston ikkunoissa.

Ihailen valtavasti intialaisia opiskelijoita, jotka todella korkeista paineista ja vaatimuksista huolimatta osoittivat kovaa itsekuria ja tarmokkuutta. He opiskelivat päivät yöt, valmistelivat annettuja projekteja ja kävivät samalla harjoittelussa ja kenttätöissä. Minulla itsellä oli vain neljä kurssia – kaksi psykologian puolelta (Psychotherapeutic Interventions ja Community Mental Health) ja kaksi sosiaalityön puolelta (Urban Community Development ja Conflict Mitigation and Peace Building). Psykologian kampus oli Faculty of Arts kampuksen yhteydessä ja sosiaalityö aivan eri rakennuksessa Delhi School of Social Workissa (DSSW). Molemmat paikat olivat n. 1,5 km meidän hostellista, hieman eri suuntiin. Paikalle pääsi joko jaetuilla rikshoilla muiden opiskelijoiden kanssa (10 INR per matka), bussilla (jotka olivat koko Delhissä naisille ilmaisia mutta kulkivat välillä hieman arvaamattomin väliajoin) tai kävellen.

Yliopistokampus

DSSW oli minulle erityisen rakas paikka. Opettajat olivat hyvin päteviä ja opetus oli todella mukaansatempaavaa. Koululla oli oma piha ja opetus tapahtui joskus pihalla. Lisäksi luokkaan on tilattu milloin mitäkin – välillä joku opiskelija on lähetetty hakemaan kakun toisen opiskelijan syntymäpäivälahjaksi, välillä toista lähetettiin hakemaan kokonaisen teekannun chaita viereisestä chaikojusta iltapäiväkevennykseksi. Kurssini olivat valinnaisia ja kummallakin oli n. 16 oppilasta, joten päästiin jatkuvasti elävään keskusteluun. Konfliktikurssilla käytiin läpi erilaisia pitkittyneitä konflikteja ympäri maailmaa ja päästiin tutustumaan myös Intian poliittiseen ympäristöön. Urban Community Develepment -kurssia puolestaan veti vanhempi ja lyhyt viiksikäs professori, joka teki kaikkensa, jotta ihmiset oikeasti sisältäisivät oppimaansa ja suunnitteli kurssin sisältöä opiskelijoiden toiveiden mukaan. Muistan tähän asti kaikki hänen neuvonsa siitä, mihin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota sosiaalista ympäristöä arvioidessa ja millä eri tavoin rakenteellisesti ylläpidetään huononosaisuutta Intiassa. Opettaja myös suositteli laadukasta materiaalia, jonka kautta pääsin syvällisesti oppimaan Intialaisen urbanisaation historiasta aina kolonialismiajoista. Sama opettaja oli myös järjestänyt vierailut paikalliseen slummiin, jossa päästiin hiomaan neuvottelutaitojamme paikallisen johtajan kanssa.

Ulkona toteutettu oppitunti DSSW:ssä

Arki kului lähinnä opiskellen, sillä tein samalla useamman kurssin etänä Helsingin yliopistolle sekä aloin luonnostelemaan gradua. Jos voisin palata ajassa, lopettaisin stressaamisen Suomessa olevien asioiden parissa ja keskittyisin paikkaan, jossa olin, sekä siellä oleviin ihmisiin. Olin lähes kaiken vapaa-ajan huoneessani työskennellen jättäen väliin kaikki ihmiskontaktit, mitä en suosittele. Onnistuin tästä huolimatta saamaan kutsun luokkakaverin häihin. Oli kyllä erinomaista, kun 12 ihmistä tunkeutui yhteen rikshaan matkalle Uttar Pradeshiin. Olen näiden ihmisten kanssa edelleen yhteyksissä ja ylpeä siitä, mitä kaikkea he ovat saavuttaneet.

Arkeen kuuli myös jatkuvaa ruokapaikkojen etsimistä koulupäivän aikana. Katuruokien määrä ja laatu Intiassa on erinomaista ja koulun lähellä oli useampikin kodikas katuruokakoju sekä pieniä kahviloita, tee- ja mehukioskeja sekä hedelmäkärryjä. Lisäksi koulussa oli kanttiini, josta sai n. 20 sentillä lounasannoksen. Toisaalta oli päiviä, jolloin antaisin kaiken, ettei vain enää tarvitsisi syödä intialaista ruokaa. Iltapäivät usein vietin kirjastossa kauniilla kampuksellamme, joka oli aurinkoinen ja täynnä kasveja, ja jossa sai opiskella myös ulkona penkeillä. Iltaisin kävin usein kävelyillä. Se onnistui vaihtelevasti, koska kävelykadut olivat täynnä mitä ihmeellisimpiä asioita. Mm. kävelykadun keskelle kasvaneeseen puuhun oli eräs parturi kiinnittänyt peilin ja leikannut siellä ohikulkijoiden hiuksia. Toinen kauppias on taas pinottanut kadulle akvaarioita ja päätyi myymään kaloja. Kävelylenkit olivat siis jatkuvaa väistämistä, mutta rakastin Delhin värikästä elämää.

Kokeet olivat 23.-28.12., jouluaattonakin. Kokeet olivat mielestäni ihan kohtuullisia. Kurssien arvosteluperusteet olivat minulle kuitenkin alusta asti epäselviä. Mitä tulisi tehdä parhaan suorituksen saamiseksi? Mitä halutaan, että vastataan? Mitä halutaan, että luetaan? Toisilla kurssilla tämä oli selkeämpää kuin toisilla. Suurin vastuu materiaalien lukemisesta oli opiskelijoilla, esim. annettua kurssikirjaa ei ollut. Opettajat kävivät tunneilla läpi jotain (yleensä hyvin selkeää) ja suosittelivat jotain (yleensä paljon monimutkaisempaa), kuitenkin opiskelijoiden oli usein itse valittava aiheeseen liittyvät artikkelit ja kirjallisuus. Joskus suositeltua lukemista oli niin paljon, että oli kirjaimellisesti mahdotonta ehtiä lukea kaikkea. En silti tiennyt, mikä voisi olla eniten relevantti. Yritin parhaani mukaan opiskella kokeisiin. Kuitenkin arvosanani olivat jostain syystä erittäin huonoja enkä ollenkaan osaa sanoa, minkä perusteella. Arvosanat lisäksi ymmärtääkseni määräytyivät muiden opiskelijoiden suoriutumisen mukaan eikä absoluuttisesti. Olen erittäin kiitollinen siitä, että arvosanat muuttuvat Helsingin yliopistossa hyväksytty/hylätty-asteikoksi, joten ainakaan keskiarvon huonontumisen pelon takia ei tarvinnut jättää vaihtoa väliin.

En usko, että mikään varsinaisesti yllätti, ei ehkä suoraan. Olin jo aiemmin asunut Nepalissa ja käynyt Delhissäkin, joten tiesin, mitä odottaa. Toivon olevani aika avoin eikä minulla ole etukäteen paljon oletuksia. Ehkä se oli uutta, ettei käteistä Delhissä käytä lähes kukaan, vaan kaikki on siirtynyt UPI-nettimaksuihin. UPIa ei kuitenkaan saa toimimaan ilman intialaista pankkitiliä ja pankkiautomaatti ei anna kuin isoja seteleitä. On siis varauduttava jatkuvaan vaihtorahan etsimiseen. Vaihtoon lähtijän lisäksi kannattaisi huomioida hakea opiskelijaviisumi ehdottomasti vielä Suomessa ollessaan. Minä en ollut vielä kesäkuun alussa (jolloin lähdin matkalle) saanut vaihtoyliopistolta tarvittavia dokumentteja viisumin hakemiseen ja vain todella hyvällä tuurilla ei tarvinnut palata Kirgisiasta viisumia varten Suomeen.

Vaihdosta palasin Suomeen tammikuun alussa valitettavasti kokonaan lentäen aikataulullisista syistä. Olen paluusta lähtien opiskellut hindiä jo aiemmin opiskelemaani nepalin kielen lisäksi. Kurssit arvostettiin kesäkuussa, noin puoli vuotta Intiasta paluun jälkeen. Olen suostunut tämän blogin kirjoittamiseen kirjoittamisinhostani huolimatta, koska toivon vilpittömästi, että mahdollisimman moni hakisi vaihtoon Intiaan. Intia on itselle erittäin rakas paikka. Se on erinomaisen värikäs ja kaunis maa, ja meillä kaikilla on niin paljon opittavaa intialaisten tavasta elää.

Posted on

Vaihtokertomus, Rijksuniversiteit Groningen, syksy 2023

Matemaattis- ja luonnontieteellinen tiedekunta

Vaihtokohteeni valintaan vaikutti kaksi asiaa; kanssaopiskelijan positiivinen vaihtokokemus kyseisestä yliopistosta sekä aikaisempi tietämykseni Alankomaista. Kaksi vuotta sitten kävin motivoivan keskustelun samaa alaa opiskelevan henkilön kanssa, joka oli ollut Groningenin yliopistossa Alankomaissa vaihdossa vuotta aikaisemmin. Hän kehui paitsi idyllistä Groningenin kaupunkia pohjois-Alankomaissa, että yliopiston tarjoamaa kaupunkisuunnitteluun keskittyvää opintokokonaisuutta. Toinen syy miksi valitsin juuri Alankomaat vaihtokohteekseni oli yksinkertaisesti se, että olen vieraillut maassa yli kymmenen kertaa ja tämän vuoksi Alankomaat tuntui luonnolliselta vaihtoehdolta. Ajattelin myös, että pystyn keskittymään täysillä opiskeluun, kun energiaa ei mene kulttuuriin ja paikallisiin tapoihin tutustumiseen. Groningenin kaupunki oli itselleni kuitenkin aivan tuntematon.

Asuminen

Kuin Amsterdam minikoossa. Näin kuulin Groningenia kuvailtavan.

Ajattelin kirjoittaa ensimmäisenä asumisesta Groningenissa. Olin henkisesti valmistautunut asunnon etsimiseen, sillä tiesin varsinkin kansainvälisten opiskelijoiden vaikeuksista löytää asuntoa tai huonetta suurimmissa opiskelijakaupungeissa. Tiesin jo etukäteen kuinka paikalliset opiskelijat yleensä etsivät itselleen asunnon ja suuntasinkin ensimmäiseksi lukemaan useita Facebook-ryhmiä saadakseni ajantasaisen käsityksen Groningenin asuntotarjonnasta. Kirjoitin myös itsestäni esittelyn muutamiin ryhmiin ja otin yhteyttä asuntojen/huoneiden tarjoajiin. Facebook-ryhmien suurin ongelma ovat kuitenkin huijarit, jonka vuoksi ensisijaisena asunnonetsintäkeinona en niitä välttämättä suosittelisi. Sen sijaan suosittelen SSH (International Student Housing) asunnontarjoajaa, joka toimii yhteistyössä yliopiston kanssa. SSH-huoneet tulivat hakuun kesäkuussa ja varaustilanteen yhteydessä piti maksaa ensimmäisen ja viimeisen kuun vuokra sekä 90 euron suuruinen varausmaksu. SSH vaihtoehto osoittautui kuitenkin itselleni liian kalliiksi silloisessa elämäntilanteessa ja päädyin jatkamaan huoneenetsintää muualta. Vierailin kuitenkin kavereiden luona, jotka asuivat SSH-huoneissa ja oman kokemukseni perusteella huoneet ovat todella siistejä ja käytännöllisiä.

Talvinen näkymä huoneeni ikkunasta. Pohjois-Alankomaissa satoi tänä vuonna yllättävän paljon lunta.

Laitoin viestiä ystävilleni Alankomaissa ja yhden tuttavan kautta kuulin vapautuvasta huoneesta. Otin heihin yhteyttä ja tapasimme videopuhelun välityksellä ja pidimme niin kutsutun hospi-tapaamisen. Seuraavana päivänä sain tiedon, että minua odottaisi kyseinen huone Groningenissa, jos olen vielä kiinnostunut. Sain huoneen kesäkuun lopussa seitsemän kansainvälisen opiskelijan rivitaloasunnosta alle puolen kilometrin päässä yliopistokampuksesta. Sijainti osoittautui loistavaksi ja viihdyin kolmannen kerroksen kattohuoneistossa mainiosti. Vuokraa maksoin 450€ ja hintaan kuului vesi ja sähkö. En olisi voinut olla tyytyväisempi saamaani huoneeseen ja uusiin ystäviini, joiden kanssa muodostimme tiiviin ja toimivan ”vaihtoperheen”.

Saapuminen ja ensimmäiset viikot

Saavuin Alankomaihin elokuun lopussa viikkoa ennen opintojen alkua ja vietin muutaman päivän hollantilaisen ystäväni luona ennen kuin suuntasin kohti Groningenia. Sain ystävältäni myös autokyydin Groningeniin, mutta Schipholin lentokentältä pääsee kulkemaan helposti kaupunkiin myös junalla (2h).

Ensitöikseni hankin polkupyörän Swapfiets-nimisestä pyöränvuokrausfirmasta. Väittäisin, että arki ilman polkupyörää Alankomaissa on miltei mahdotonta. Seuraavaksi rekisteröidyin kaupungintalolla ja näin ollen sain vihdoin kaikki paperityöt päätökseen. Itse vaihtoaika olikin suhteellisen stressivapaata aikaa, kun kaikki byrokratia oli hoidettu kunnolla alta pois. Muutamat ensimmäiset päivät tutustuin kaupunkiin ja osallistuin yliopiston järjestämille tutustumispäiville ennen varsinaisen opiskelun aloittamista. Näissä tapahtumissa tutustuin myös muutamiin uusiin ihmisiin, joiden kanssa oli mukava jakaa hämmennyksen ja jännityksen tunteet.

Arki kohteessa

Arki lähti nopeasti rullaamaan luentojen alettua ja yritinkin rakentaa mahdollisimman nopeasti toimivat rutiinit, jotta pysyisin hyvin mukana nopeatempoisessa opiskelutahdissa. Hankin jäsenyyden ACLO-liikuntakeskukseen ja jatkoin Suomessa rutiineihini kuulunutta kuntosalilla käymistä. Mielestäni onkin hyvä, jos vaihtokohteessa pystyy jatkamaan jotakin itselle jo ennestään tuttua harrastusta.

Viikot ja kuukaudet menivät nopeasti. Ennen vaihtoa olin suunnittelut reissuja ympäri Eurooppaa, mutta lopulta päädyin matkustamaan vain kerran Saksaan koko vaihdon aikana, sillä viikonloput menivätkin kiireisistä viikoista palautuessa. Samalla nautin Groningenin kaupungista todella paljon, enkä oikeastaan edes halunnut lähteä sieltä minnekään. Arki rytmittyi tehokkaasti lähiluentojen ympärille; niitä oli enemmän kuin mihin Suomessa olin tottunut eikä etäkulttuuri tuntunut kukoistavan Groningenin yliopistossa yhtä lailla kuten Helsingissä.

Tutustuin paikallisiin nähtävyyksiin, vietin paljon aikaa kämppisten kanssa, nautin ravintoloissa ja kahviloissa istuskelusta ja tietenkin pyöräily kuului jokapäiväisiin aktiviteetteihin. Arki tuntui huolettomalta ja pystyin täysillä keskittymään opintoihin.

Kurssit, kokeet ja opetuskulttuuri

Groningenin yliopistossa miltei kaikki luennot olivat kampuksella ja vain yhden kurssin luennot oli mahdollista saada myös tallenteena jälkikäteen. Luennoille oli siis käytännöstä pakollista osallistua, sillä usein luennoilla puhuttiin myös aiheista, joista diaesityksissä ei ollut mainintaa. Kaikki kurssit päättyivät tenttiin ja kurssin aikana kirjoitettiin laajojakin esseitä ja ryhmätöihin osallistuminen vaati panostusta.

Yliopiston päärakennus Groningenin keskustassa.

Opetuskulttuuri oli keskusteleva ja kannustava. Vierailevia luennoitsijoita oli valitsemillani kursseilla paljon ja täten oli mahdollisuus kokea monenlaisia opetustyylejä. Luennot olivat helposti ymmärrettäviä, pääosin selkeitä ja johdonmukaisia ja opettajat sekä professorit helposti lähestyttäviä. Myös ohjeistus esimerkiksi kurssitöihin liittyen oli organisoitu hyvin ja ryhmätöihin liittyen sai apua myös kurssiassareilta.

Kurssit sukelsivat syvälle opeteltavaan aiheeseen ja kurssikirjallisuutta oli paljon. Tentit perustuivatkin pääosin kurssikirjallisuuteen ja artikkeleihin ja ensimmäiseen tenttiin valmistautuminen olikin hieman haasteellista; kuinka yksityiskohtaisesti kirjallisuus oli osattava ja kuinka laajoja vastauksia vaadittaisiin. Usein nämä tentit olivat monivalintatenttejä, mutta osatakseen vastata kysymyksiin oikein, piti kunnolla osata soveltaa opittua tietoa.

Lukukauden kesto ja lomat

Syyslukukausi kesti syyskuun alusta tammikuun loppuun. Tenttiviikkoja edeltävä viikko oli niin kutsuttu ”low intensity week”, jonka aikana valmistauduttiin tenttiviikkoon. Virallisen tenttiviikon jälkeen oli usein muutama päivä vapaata ennen seuraavien kurssien alkua. Joillakin kursseilla oli vain yksi tentti, mutta joillakin kursseilla oli myös mid term-tentti kurssin puolivälissä. Ensimmäinen mid term tulikin jo vain parin viikon päästä syyslukukauden aloituksen jälkeen. Joululoma oli pidempi ja useat lähtivät viettämään joulua kotimaahansa. Itse vietin joulun Alankomaissa. Vaihtoaika päättyi osaltani tammikuun lopussa.

Mikä yllätti vaihdon aikana

Yllätyin positiivisesti siitä, että opiskelu ei ollut niin vaikeaa kuin mihin olin varautunut, myöskään englanniksi opiskelu ei lopulta tuottanut vaikeuksia. Vaihdon aikana erityisesti tieteellisten artikkeleiden lukeminen englanniksi nopeutui huomattavasti ja nykyään luenkin omaan alaani liittyvää tutkimuskirjallisuutta mieluummin englanniksi kuin suomeksi.

Groningen on idyllinen kaupunki Pohjois-Alankomaissa.

Opintojen nopeatempoisuus tuli yllätyksenä ja verkostoituminen jäi omalta osaltani suhteellisen vähäiseksi. Lopulta en osallistunut aktiivisesti esimerkiksi European Student Network (ESN) järjestämiin tapahtumiin, jotka olisivat olleet oivallisia uusien kontaktien rakentamiseksi. Toisaalta vietin paljon aikaa kämppisteni kanssa ja hitsauduin hyvin tiiviisti yhteen heidän kanssaan. Mitään suurempia yllätyksiä ei vaihdon aikana tullut.

 

 

Mitä kannattaa huomioida

Uusi ympäristö ja uusiin ihmisiin tutustuminen vie paljon energiaa ja tähän kannattaa varautua vaihdon alkuvaiheessa. Esimerkiksi mahdolliset kesätyöt kannattaa lopettaa ajoissa elokuussa, jos vaihto alkaa heti syyskuun alussa, jotta ehtii hyvin valmistautua vaihdon alkuun ja hoitaa tarvittavat vakuutukset ja maksut jne. kuntoon. Raha-asiat kannattaa myös suunnitella huolella. Esimerkiksi Erasmus+ -ohjelman kautta saatava vaihtotuki on kerralla saatuna suuri määrä rahaa ja sitä kannattaa käyttää harkiten.

Paluu Suomeen

Palasin takaisin Suomeen odottavaisissa tunnelmissa. Olin melkein kuuden kuukauden ajan Alankomaissa yhtäjaksoisesti ja olin siis innoissani näkemään perheeni pitkän tauon jälkeen. Tuntui myös, että olin nähnyt ja kokenut kaiken haluamani vaihtokohteessa ja täten henkisesti ”valmis” palaamaan takaisin Suomeen. Tietenkin lähdön hetki oli haikea ja erityisesti hyvästien jättäminen kämppiksille tuntui kurjalta. Suomeen palattuani palasin takaisin opintojen pariin välittömästi ja lisäksi minua odotti muutto uuteen asuntoon. Näin jälkeenpäin ajateltuna ensimmäinen kuukausi vaihdon jälkeen oli itselleni aivan liian hektinen, vaikka olisin tarvinnut jonkin verran aikaa palautumiseen vaihtokokemuksen jälkeen.

Tammikuun lopussa Alankomaissa alkoi jo näkymään kevään merkkejä, mutta Suomessa sen sijaan päivät olivat vielä lyhyitä ja tuntui, että pimeys vyöryi päälleni raskaammin kuin koskaan aikaisemmin. Positiivinen vaihtokokemus pitää mielen virkeänä kuitenkin vielä pitkään ja suosittelenkin kaikille urbaanista kulttuurista, helposta saavutettavuudesta ja tietenkin vohveleista ja tulppaaneista kiinnostuneille harkitsemaan Alankomaita ja Groningenin kaupunkia vaihtokohteeksi.

Posted on

Vaihtokertomus, Maynooth University, syksy 2023

Valtiotieteellinen tiedekunta

Maynoothissa vaihtokohteena houkuttelivat ennen kaikkea kurssivalikoima, pikkukaupungin tunnelma ja stereotyyppiset irlantilaiset pikkupubit livemusiikin kera. En ollut koskaan käynyt Irlannissa, joten oikeastaan en juuri tiennyt, mihin olen itseni laittamassa.

Sain vaihtoprosessiin paljon apua – jopa asunnon sain samassa yliopistossa edellisenä kautena opiskelleen ystäväni kautta. Asunnon hankinnassa kannattaakin ottaa kaikki keinot käyttöön, sillä kampusasuntoa ei Erasmus-opiskelijana saa ja asuntotarjonta on minimaalista.

Edeltävän kesän keräilin rahaa vaihtoon, ja ennen kuin tajusinkaan hyvästelin rinkka selässä rakkaat kämppikseni kyyneleet poskilla – rehellisesti päällimmäisenä ajatuksena oli, että en halua lähteä. Tiesin tunnelman muuttuvan perille päästessä, ja niin se muuttuikin.

Saapuminen

“Pää on täynnä kaikkea, ja huomaan taas olevani maailmanhistorian huonoiten varautunut vaihto-opiskelija. ainii pitääkö täällä tipata? Luulin että intel on paikallisjuna mut näköjään se onkin joku tehdas… Miten en ees tiedä saako täällä juoda hanavettä? Eikä eihän mulla oo edes vakuutusta, noni, taas yks juttu to do listalle…”

-Päiväkirjani saapumispäivältä

Leixlipin pääkatu. Leixlip on noin 10 minuutin bussimatkan päässä Mayoothista, ja siellä asuu paljon yliopisto-opiskelijoita.

Ihana vuokranantajani oli vastassa lentokentällä, tarjosi lounaan ja näytti paikkoja Maynoothin ja Leixlipin (kaupungin, jossa asuin) alueilla. Muistin taas sen ensimmäisten päivien kaaoksen, joka usein uudessa ympäristössä tulee: en tiennyt mitään, en edes sitä miten ravintolassa käyttäydytään, en sitä mitä vastataan kassamyyjälle, joka huikkaa “Hi, how are ya?”, en sitä miten busseja käytetään tai sitä, kuinka monta kertaa uskaltaa kysyä “excuse me” kun ei ymmärrä paikallisen nopeaa puhetta. Olin autuaan eksyksissä ensimmäiset päivät ja kaikki arkisetkin asiat kuluttivat paljon keskittymistä ja energiaa. Onneksi minulla oli neljä päivää aikaa totutella ennen yliopiston orientaatioviikon alkua.

Céad míle fáilte – ensimmäiset viikot

Orientaatioviikolla oli paljon tutustumisohjelmaa, sekä toisiin vaihto-opiskelijoihin että kampukseen, kirjastoon ja eri toimijoihin kuten kampuspoliisiin, vaihtopalveluihin ja ESN-verkostoon. Suurin osa meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, kuten asiaan kuuluu. Pointtina lieneekin lähinnä esitellä opiskelijoille, keitä kaikkia kampuksella on apuna ja mistä voi kysyä neuvoa.

Orientaation aikaan tervehditään ja jutellaan paljon ja eri ihmisille. Se tapahtui yllättävän luonnostaan, vaikka olinkin jännittänyt toisiin tutustumista. Virallisen ohjelman jälkeen menimme usein kampuspubiin, ja kaikki ovat tervetulleita seuraan (välihuomio: pubeissa vietettiin kokonaisuutena jonkin verran aikaa, mutta se ei läheskään aina ja kaikkien kohdalla tarkoittanut alkoholin käyttöä). Myös ESN (Erasmus Student Network) järjestää paljon tapahtumia ja sen jäsenet tutustuvat aktiivisesti vaihto-opiskelijoihin.

Yliopiston eteläkampus on todella tunnelmallista aluetta, mutta siellä opiskelevat lähinnä teologiaa opiskelevat St. Patrick’s Universityn opiskelijat.

Kun kurssit alkoivat, kävin ensimmäisellä viikolla tutustumassa käytännössä kaikilla kursseilla, mitkä kiinnostivat ja mihin ehdin. Niistä valitsin lopullisen lukujärjestykseni. Valitettavasti moni niistä kursseista, joita olin Suomessa valinnut, oli joko päällekkäin toisen kurssin kanssa tai niitä ei järjestetty ollenkaan.

Olin todella innoissani opinnoista ja kursseista, orientaatioviikolta olin jo saanut kavereita, bussikortti oli hankittuna ja uusi vedenpitävä takki oli todella todistautunut (lähes) vedenpitäväksi – lupaavaa!

Asumista ja arkea

Kuten suurin osa Erasmus-opiskelijoista, minäkin asuin vuokralla huoneessa saman katon alla vuokranantajapariskuntani, heidän aikuisen poikansa ja kolmen kissan kanssa. Kaikki oli sinänsä hyvin ja tulimme hyvin toimeen. Silti huomasin, että asumismuoto kuormittaa minua paljon. Pyrin jatkuvasti häiritsemään mahdollisimman vähän, ja en viitsinyt mennä keittiöön, jos vuokranantajillani oli siellä selkeästi isot kokkailut kesken. Vuokranantajieni sääntöihin ja tapoihin piti keskittyä, vaikka ne eivät olleet kohtuuttomia.

Lohtuna toimi se, että kuvio on niin väliaikainen – jos olisin asunut kampuksella, olisin ehkä hakenut vaihto-opintojen jatkoa myös keväälle. Lisäksi olin kaikesta huolimatta onnekas, kuten onneksi suurin osa opiskelijoista, vaikka myös kauhutarinoita vuokralaisten valvonnasta kameroilla, riidoista ja hulluista säännöistä kuten “saat käyttää suihkua vain klo 18:00-18:10” kiersi. Vaikeisiin kämppäkuvioihin sai kuitenkin usein tukea toisilta opiskelijoilta ja eteläkampuksella on mahdollisuus jokseenkin kohtuuhintaiseen väliaikaismajoittumiseen. Liikaa ei siis kannata säikähtää.

Ilokseni huomasin, että ruokakaupat ovat Irlannissa edullisempia kuin Suomessa. Opiskeluruokailu ja ulkona syöminen taas oli kalliimpaa, joten kokkaamalla saattoi säästää paljonkin, jos siihen oli aikaa ja energiaa. Irlantilaiset syövät usein lounaaksi lähinnä sämpylää tai muuta kevyttä. Kampuksen viereisessä Aldissa oli lounasaikaan usein paljon vilskettä. Itse söin melko usein myös opiskelijaruokalassa tai kampuspubilla, vaikka ruoka oli useimmiten ranskalaisia ja uppopaistettua kanaa.

Lenkkimaisemia Leixlipissä: 1700-luvulla rakennettu Wonderful Barn.

Koitin käydä lenkeillä aamuisin, ja siihen löytyikin ihania niittymaisemia läheltä sekä kotia että kampusta! Kotoa piti lähteä kampukselle noin tuntia ennen luennnon alkua, vaikka bussimatka itsessään oli vain kymmenisen minuuttia – no, sainpahan arkiliikuntaa. Luentojen välissä juttelin muiden Erasmus –opiskelijoiden kanssa, ostin lukemattomia termarillisia kahvia ja käytin liikaa rahaa välipaloihin kampuksen pikkukaupassa. Sitten opiskelin tai teeskentelin opiskelevani pari tuntia, ja menin illaksi opiskelijatapahtumiin, toisten kanssa pubiin tai syksyn edetessä musikaalitreeneihin. Livemusiikki on minulle tärkeää, ja sitä olikin erinäisten trubaduurien osalta tarjolla usein. Välillä viikonloppuisin vein läppärini pubiin, tilasin tuopin Guinnesia (kyllä, kaikki todella juo sitä Irlannissa, myös paikalliset) ja tein kouluhommia livemusiikkia kuunnellen.

Kursseja ja kokeita

Syyslukukausi kesti reilut kolme kuukautta. Sen keskellä oli “study week” eli itsenäisen opiskelun viikko, jolloin moni reissaa muualle. Itselläni se meni pitkälti rästitehtävien hoitamiseen. Samat kurssit pyörivät lukukauden alusta loppuun, eli samanlaista periodijakoa kahteen eri jaksoon syksyn aikana kuin Helsingin Yliopistossa ei ole. Itselleni se oli haastavaa, sillä täytyi keskittyä useampaan kurssiin samaan aikaan. Lukukausi päättyi juuri ennen joulua. Vaihto-opiskelijoiden (toisin kuin tutkinto-opiskelijoiden) oli palautettava kaikki tehtävät 22.12. mennessä, mikä teki opiskelutahdista todella tiukan.

Koin opiskelun erilaisena kuin Helsingin yliopistossa. Akateemisten lukemistojen lisäksi kursseilla luettiin blogitekstejä ja kuunneltiin podcast-jaksoja. Joillain kursseilla lukemistoista ei juuri puhuttu eli omatoiminen työskentely oli opiskelijoiden vastuulla. Jollain tavalla opiskelu ei tuntunut yhtä “akateemiselta” kuin Helsingissä, mutta tämä varmasti riippuu kursseista. Omista kursseistani olen erittäin kiitollinen, neljä viidestä oli todella antoisa ja yksi kurssi antoi minulle aiheen ja runsaasti taustaa kandityöhöni.

Kokeet, tai lähinnä niiden ajoitus, yllätti minut. Kurssieni välipalautukset osuivat kahden viikon säteelle toisistaan ja loppupalautukset alkoivat käytännössä heti niiden jälkeen. Koska todella suuri osa vapaa-ajastani kului musikaalitreeneissä (josta tuonnempana), olin todella jäljessä ja TODELLA stressaantunut. Lopulta sain erillisellä lomakkeella haettavaa lisäaikaa muutamaan tehtävään ja jätin yhden kurssin kokonaan pois. Arviointien saamiseen meni usein viikkoja. Arviot annettiin prosenttimuodossa ja kuulin, että yli 80 % (/100%) on jostain syystä lähes mahdoton saada – tämä tiedoksi, jos olet tottunut korkeimpiin arvosanoihin.

Kampuksella asuu Seamus –niminen kissa. Tarina kertoo, että jos sitä silittää koekaudella, pääsee läpi kokeista.

Iloisena yllätyksenä tuli se, että joistain kokeista on ihan aitoa hyötyä muillekin kuin tekijälle. Eräällä kurssilla digitoimme vuorovesidataa ja osallistuimme siten osaltamme aihetta käsittelevään väitöskirjatutkimukseen. Samalla saimme käsityksen siitä, mitä tutkimus voi konkreettisesti pitää sisällään. Toisella kurssilla lopputyönämme oli blogiteksti, ja osa teksteistä julkaistiin. Tavoitteena oli kirjoittaa helppolukuista ja kansantajuista tekstiä, ja siten harjoitella tieteen saavutettavuuden edistämistä.

Ilmapiiri ei ollut varsinaisesti tiukka. Monet opiskelijat eivät käyneet luennoilla aktiivisesti, ja kaikki luennoijat eivät ottaneet läsnäoloja ylös. Toisaalta sain juuri tällaisen kurssin luennoijalta paljon joustoa ja apua, koska kävin tunneilla: “Those who show up, I help”. Kokeiden ja palautusten aikatauluun kannattaa kuitenkin tutustua hyvissä ajoin, ja tehdä jopa viikkoja ajoissa ne tehtävät, joita voi. Prokrastinointi ei ole samalla lailla mahdollista kuin Helsingin Yliopistossa, kun palautuksia on parin viikon sisällä puoli tusinaa tai enemmän!

Vapaa-aika

“Mikäs siinä, vähän laulua ja tanssia vapaa-ajalla” ajattelin ja menin Musical Societyn minimusikaalien pääsykokeisiin. Pääsin Paavo Pesusieni –musikaalin ensembleen – ja sain huomata, että kyseessä ei todellakaan ole “vähän laulua ja tanssia”. Harjoittelimme 9-16 tuntia viikossa ja musikaaliproduktiosta tuli merkittävä osa vaihtokokemustani. Arki oli rankkaa, mutta en vaihtaisi kokemusta mihinkään. Musical Society harjoittelee tosissaan ja taso on kova, mutta yhteishenki on lämmin ja harjoitukset olivat käytännössä ainoa paikka, missä tutustuin irlantilaisiin.

Erilaiset klubit ja ryhmät (clubs and societies) on merkittävä osa irlantilaista yliopistoelämää ja TODELLA VAHVASTI KANNUSTAN LIITTYMÄÄN NIIHIN! Maynoothissa toimintaa oli teenjuonnista ja surffausmatkoista aina eri urheilulajeihin ja lautapeleihin. Clubs & Societies on matalan kynnyksen tapa tutustua eri ihmisiin, löytää oman henkistä porukkaa ja päästä tapahtumiin! Eri vaihtoehtoja pääsee tarkastelemaan osoitteessa https://mulife.ie/.

Yksi yhteisö yliopistolla on Environmental Society, joka järjesti muun muassa maistelu- ja infotilaisuuden kampukselta löytyvistä teeksi kelpaavista yrteistä.

Yksi aktiivinen society on ESN eli Erasmus Student Network. Sen vetäjät ovat aktiivisia ja toimivat monen vaihtarin paikallisena turvana. Esimerkiksi Dublinin marraskuun 2023 mellakoiden aikaan juuri ESN aktiivit päivystivät WhatsApp-ryhmässä ja huolehtivat, että kaikki pääsevät, jos nyt ei kotiin, niin ainakin turvaan.

Moni vaihto-opiskelija ottaa YESTrips-firman matkoja toisiin kaupunkeihin viikonloppuisin. Itse kävin YESTrips matkalla Belfastissa ja voin sanoa, että matkasta saa sitä mistä maksaa eli melko vähän. Belfast itsessään oli ihana ja pakettimatkasta oli toki se ilo, ettei itse tarvinnut pohtia busseja tai auton vuokrausta. Mitään luksusta en toki odottanutkaan.

Itse en vuokrannut missään vaiheessa autoa, ja nyt sanoisin, että se on paras tapa matkustaa Irlannissa. Bussilla ja junallakin pääsee (huom. tiet kapeita ja meno välillä aika hurjaa), mutta silloin missaa helposti pienen pienet kylät, jotka voivat olla ehdottomasti Irlannin parasta antia.

SU eli Student Union on päivisin lounasruokala, iltaisin tapahtumapaikka jossa järjestetään bingoja, Drag -esityksiä, minimusikaalien näytökset, rentoja maalaushetkiä ja käytännössä mitä vaan. Viereisessä huoneessa on kampuspubi, jossa on urheilua, livemusiikkia, ruokaa ja hyvin usein rentoa hengailuseuraa.

Paluu Suomeen

Palasin Suomeen juuri ennen joulua, 23.12. Olin todella väsynyt tiukasta opiskeluputkesta, musikaalin esityksistä ja toista kuukautta jatkuneista viikottaisista deadlineista. Moni vaihto-opiskelija lähti jo aiemmin, ja siten viimeiset viikot olivat täynnä jäähyväisiä. Olo oli toisaalta haikea, mutta toisaalta odotin kovin sitä, että pääsen Suomeen ja taas asumaan omien kämppisteni kanssa, joiden kanssa ei tarvitse koko ajan miettiä, häiritsenkö.

Kuten usein pitkältäkin reissulta palatessa, oli hämmentävää miten nopeasti vaihto tuntui etäiseltä: se on niin oma erillään oleva maailmansa, johon on vain hyvin vähän konkreettista kosketuspintaa Suomessa. Jatkoimme kuitenkin yhteydenpitoa muutaman ystävän kanssa, ja kuten sanottu, sain kandityöni aiheen vaihto-opinnoistani.

Summaten: vaihto oli rankka mutta monin tavoin antoisa kokemus. Tekisin kaiken uudestaan. Tai no, sillä kertaa aloittaisin muutamat kurssitehtävät aiemmin. Ja nukkuisin enemmän.

Pikatärpit Maynoothiin/Irlantiin lähtevälle/hakevalle:

  • Älä tee niin kuin minä vaan hanki matkavakuutus ennen lähtöä. Pääset a) helpommalla ja b) halvemmalla
  • Irlantilaiset ovat ystävällisiä ja auttavat mielellään 😊
  • Liity yliopiston klubeihin ja societyihin! Voit myös hakea niiden hallitukseen.
  • Tutustu Irlannin historiaan ja kulttuuriin!
  • Edelliseen viitaten; mene katsomaan Rugbypeliä pubiin, vaikka et olisi koskaan katsonut rugbya
  • Sää todella on juuri niin huono tai vielä huonompi, kuin mitä siltä odotat. Sateenvarjon voit jättää Suomeen, se hajoaa ensimmäisenä päivänä. Sen sijaan vettä pitävät vaatteet ovat ystäviäsi!
  • Bussit ovat myöhässä ja jättävät tulematta usein, mikä kannattaa huomioida aikataulusuunnittelussa.
  • Suunnittele koko vaihtoajan opinnot niin hyvin kuin voit ja niin ajoissa kuin voit. Pyydä luennoitsijoilta lukemistot ja kokeiden tehtävänannot mahdollisimman ajoissa.
  • Osalle meistä vaihto voi olla rankempi kuin mitä odotamme. Saatat olla väsyneempi kuin ajattelit tai toivoisit. Uuteen sopeutuminen vie energiaa. On enemmän kuin OK levätä.
  • Vietä oman näköinen vaihto ja nauti!
Posted on

Vaihtokertomus, Tokion yliopisto, syksy 2023

Lääketieteellinen tiedekunta, psykologia

Olin syyslukukauden 2023 vaihdossa Tokiossa, Japanissa. Japani on aina kiinnostanut minua maana, olin matkustanut siellä aiemminkin ja olin myös kuullut paljon hyvää opiskelijavaihdoista siellä, joten se valikoitui melko luontevasti hakukohteeksi. Kaupungin ja yliopiston valinta Japanin sisällä olikin sitten vaikeampaa. Lopulta kuitenkin olin todella tyytyväinen, että pääsin ja lähdin juuri Tokioon. Tokio on huikea kaupunki, josta löytyy varmasti jokaiselle jotakin kiehtovaa.

Tokiossa opiskelin Tokion yliopistossa eli japanilaisittain tuttavallisemmin Todaissa (東大). Kanditason vaihtarit opiskelevat USTEP-ohjelmassa, jossa kursseja voi pääsääntöisesti valikoida kahdelta kampukselta, Komabasta ja Hongosta. Syyslukukauden vaihto kesti suurin piirtein lokakuun alusta tammikuun loppuun, mutta orientaatiota varten maahan tuli saapua jo syyskuun puolella.

Ennen lähtöä

Kannattaa rakentaa itselleen kattava to do -lista hyvissä ajoin, sillä monenlaista hoidettavaa ja muistettavaa ennen lähtöä on yllättävän paljon. Byrokratiaan liittyviin asioihin kuitenkin sai onneksi Tokion yliopiston päästä aika hyvät ohjeet, joten sitä ei erityisemmin tarvitse stressata. Pääsääntöisesti virallisten asioiden hoitaminen ja järjestely toden teolla alkaa (syyslukukaudella vaihtoon lähtiessä) vasta kesällä, mutta tietysti muuta valmistelua ja esim. lentojen ostamisen voi ja kannattaakin tehdä jo keväällä. Jos ostaa Finnairilta lennot, niin Economy Classic -lippuun kuuluu lentopäivien muutosoikeus, joten lennot voi ostaa jo hyvissä ajoin vaikkei vielä tietäisi menon tai paluunkaan tarkkoja päivämääriä. Rahaa ei tarvitse vaihtaa etukäteen, suomalaisella debit-kortilla saa nostettua käteistä ja myös maksettua ainakin Tokiossa monessa paikassa.

Saapuminen ja ensimmäisten viikkojen tunnelmat

Saavuin Tokioon syyskuun alussa. Päätin tarkoituksella saapua jo pari viikkoa ennen yliopiston orientaatiopäiviä, jotta olisi aikaa henkisesti laskeutua ja ihmetellä uuden väliaikaisen asuinmaan tunnelmia, ja toki hoitaa myös kaikenlaisia alkuun liittyviä asioita (mm. kaupungintalolla asukkaaksi rekisteröityminen). Itse matka sujui ihan hyvin vaikka 13 h lennon jälkeen olo oli nukkumaanmenoon asti lievästi sanottuna sekava, sillä en juurikaan saa nukutuksi lentokoneessa. Perillä passiin liitettyä opiskelijaviisumia immigration-tiskillä näyttämällä sain zairyuu cardin eli paikallisen ulkomaalaisten henkilökortin, joka tulee periaatteessa pitää aina mukana ulkona liikkuessa. Olin ladannut eSimin puhelimeen jo Suomen päässä, jonka ansiosta sain myös netin kätevästi heti laskeuduttua toimintaan. Suica-kortti eli paikallinen koko maassa toimiva julkisen liikenteen matkakortti (IC card) minulla oli olemassa jo edellisestä reissusta, mutta matkakortin voi ja kannattaa hankkia myös heti lentokentältä.

Ensimmäisinä päivinä aloitin heti innokkaan kaupungin kiertelyn ja askelia kertyikin helposti joka päivä useampi kymmenen tuhatta. Vaikka olin käynyt Tokiossa kerran aiemminkin, niin siitä oli vierähtänyt jo 5 vuotta, joten kaikki tuntui tavallaan myös aika uudelta. Syyskuussa oli vielä melkein jokaisena päivänä yli 30 astetta lämmintä, mikä tuntui korkean ilmankosteuden kanssa melkein kuin saunalta. Japanissa on onneksi vähän joka puolella juoma-automaatteja, joista löytyy vaihteleva valikoima erilaisia kylmiä (talvisin myös lämpimiä) teejuomia, jääkahveja, limuja ja vesiä. Nämä olivat itselläni etenkin ensimmäiset viikot hyvin kovassa käytössä sillä superhelteinen sää + jokapäiväiset pitkät kävelyt = helposti myös jatkuva nestehukka…

Syyskuun loppupäässä molemmilla kampuksilla oli omat orientaatiopäivänsä joihin kuului yleinen virallisempi esittelytilaisuus, kampuskierroksia ja melko vapaamuotoista tutustumista vaihtarien ja tuutoreiden kesken. Orientaation jälkeen oli vielä vajaat pari viikkoa aikaa ennen kurssien alkua, jonka aikana muun kaupunkiin tutustumisen ohessa mm. kävimme katsomassa paria eri matsuria (eli perinteistä japanilaista festivaalia) kavereiden kanssa. Matsurit ovat tosi hauskoja esityksineen ja katuruokakojuineen ja niitä järjestetään lähinnä lämpiminä vuodenaikoina, joten jos on menossa Japaniin syksyllä, kannattaa jo heti alkuun bongailla missä ja milloin niitä järjestetään!

Arki ja vapaa-aika

Pyhättö ja matsurin kojuja

Tokiossa on todella paljon kiinnostavaa tekemistä ja nähtävää. Itse vietin paljon aikaa sekä yksin että kavereiden kanssa niin, että lähdimme metrolla tai junalla johonkin kiinnostavan oloiseen kaupunginosaan esim. joku kiintopiste mielessä, ja perillä teimme pitkiä kävelyitä – mielestäni yksi parhaista aktiviteeteista Tokiossa, sillä kaupungissa on niin paljon erityylisiä alueita, joista ihan vain kulkemalla ja ympärilleen katselemalla voi löytää kaikenlaista mielenkiintoista. Syöminen oli myös suosikkiaktiviteettejani, sillä japanilainen ruoka on järkyttävän hyvää ja myös ulkona syöminen Suomeen verrattuna halpaa. Bongailin kiinnostavia ravintoloita sekä vain sattumalta ohi kävelemällä sekä myös netin suositusten ja Google Mapsin kautta. Shoppailusta innostuneelle Tokiossa on paljon kirppistapahtumia, pieniä kivijalkaputiikkeja ja käsittämätön määrä eri kauppakeskuksia, joista löytää varmaan ihan mitä tahansa. Itse kiertelin etenkin vaatekauppoja, sillä huomasin löytäväni Japanista paljon omantyylisiä vaatteita.

 

Vaikka Tokio onkin hyvin tiheästi rakennettu, löytyy sieltä kuitenkin paljon valtavia vehreitä puistoja ja japanilaistyylisiä puutarhoja, jotka ovat upeita etenkin ruskan aikaan. Marras-joulukuuhun sijoittuva ruska-aika on Japanissa lähes yhtä odotettu ja hehkutettu kuin kirsikankukka-aika, ja syystäkin, sillä se on todella värikäs! Tykkäsin käydä myös perinteisillä buddhalaisilla temppeleillä ja shintolaisilla pyhätöillä, joita myös on Tokiossa vähän joka puolella. Ne ovat kauniita ja rauhoittavia ympäristöjä kaupungin hektisyyden keskellä.

Japanin ruskaa vuorilla ja valaistustapahtumassa

Tokiossa on myös paljon tapahtumia, esim. keikkoja, kirppiksiä, kaupunginosafestivaaleja, ruokafestivaaleja… sekä tietysti erilaisia näyttelyitä, huvipuistoja, viihdekeskuksia, onsen-kylpylöitä, karaoketaloja, pelihalleja yms. Tekemisen mahdollisuudet eivät todellakaan loppuneet kesken. Tokion ilmasto on myös sen verran lämmin, että erilaisia ulkoilmatapahtumiakin on ympäri vuoden.

 

Korkealta kaupungin skaalan näkee hyvin

Tokiosta on myös helppoa tehdä päivä- tai viikonloppuretkiä kauemmaskin kätevän junaverkoston ansiosta, ja retkimahdollisuuksista löytyy hyvin tietoa netistä. Kävin mm. Tokion länsipuolella sijaitsevilla upeilla Takao- ja Mitake-vuorilla patikoimassa ja tein retkiä lähikaupunkeihin. Erityisesti vuorilla ja muissa luontokohteissa käymistä suosittelen, Japanin luonto on upea ja melko erilainen kuin Suomessa.

Alkeellisesta japanin kielitaidostakin on muuten arjessa todella paljon hyötyä, sillä japanilaiset puhuvat keskimäärin heikosti englantia, mukaan lukien asiakaspalvelijat, kassatyöntekijät yms. Jo heti ensimmäisestä päivästä alkaen pääsi, tai oikeastaan joutui, käyttämään erilaisia perusfraaseja vaikkapa kaupassa. Tokiossa on kuitenkin hyvin opasteita englanniksikin ja kyllä ilman japanin taitoakin selviytyy, etenkin puhelimen kääntäjän kanssa. Ruokakaupassa vähäisestäkin lukutaidosta (tai puhelimen kääntäjän kameratoiminnosta) on paljon hyötyä, sillä valikoima on aika erilainen kuin mihin Suomessa on tottunut.

 

Teishoku-ateriat ovat hyviä ja edullisia

Vaikka Japanissa söinkin aika paljon ulkona ja myös ostin usein bentoja eli valmisaterioita (jotka ovat Japanissa keskimäärin todella hyviä), tykkään myös laittaa ruokaa itse. Aluksi supermarketissa ostosten teko oli melko hämmentävää, mutta pikkuhiljaa opin yhä enemmän ostamaan ja käyttämään kaikenlaisia japanilaisia aineksia. Jos kokkaa itse, kannattaakin ennemmin yrittää kokata käyttäen niitä, sillä esim. japanilaiset kasvikset ovat huomattavasti halvempia kuin tuontikasvikset.

Tokion katumaisemia

Vaihtoyliopiston opetus, lukukaudet, kurssit ja niiden suorittaminen

Syyslukukauden kurssit tosiaan alkoivat lokakuun alussa, ja samat kurssit jatkuivat tammikuun loppuun. Sen jälkeen helmikuun alussa oli vielä intensiivijakso. Ainoa varsinainen loma syyslukukaudella oli noin viikon mittainen vapaa uudenvuoden tienoilla, mutta esim. jouluna yliopistolla ollaan ihan tavalliseen tapaan.

Kursseja Tokion yliopistossa voi oman kielitaidon mukaan opiskella englanniksi ja/tai japaniksi. Itse kävin vain englanninkielisiä kursseja. Englanninkielinen kurssivalikoima on melko laaja, etenkin luonnontieteisiin ja humanistisiin tieteisiin liittyviä kursseja oli paljon tarjolla. Suoritin itse sivuaineopintojani, joten valikoin vähän kaikenlaista, mikä kuulosti mielenkiintoiselta. Kurssien alkaessa oli parin viikon “kokeilujakso”, jonka aikana kurssivalintoja sai vielä muuttaa, jos jokin kurssi ei ensimmäisten luentojen perusteella napannutkaan ja sen halusikin vaihtaa toiseen – ihan hyvä systeemi, sillä kaikkien kurssien esitteistä ei saanut kovin hyvää käsitystä esim. siitä, millaista työmäärää kurssi vaatii. Kurssit olivat kuitenkin opintopisteiltään pääsääntöisesti kaikki 2 op (joka vastaa suomalaisissa opintopisteissä 4 op).

Kurssivalintoja tehdessä kannattaa myös kiinnittää huomiota siihen kummalla kampuksella kurssi järjestetään (Komaba vai Hongo), sillä ne sijaitsevat melko kaukana toisistaan. Ainakaan samalle päivälle ei välttämättä kannata valikoida kursseja molemmilta kampuksilta.

Opiskelu oli vähän erilaista kuin mihin olin HY:llä tottunut. Oppitunneilla luennoitsija yleensä luennoi vain pienehkön osan tunnista, ja muu aika käytettiin mm. keskusteluihin pienryhmissä. Viikoittaisia kotitehtäviä oli lähes jokaisella kurssilla ja lisäksi oppitunneilla oli pääsääntöisesti läsnäolopakko. Tenttejä tai kokeita itselläni ei ollut ollenkaan (japanin kielen kurssin pieniä välikokeita lukuun ottamatta), vaan kaikki kurssit suoritettiin esitelmillä ja/tai loppuesseillä, mutta muilta kuulin että monilla kursseilla oli tenttejäkin. Kaikki tämä tuntui kuitenkin ihan mukavalta vaihtelulta pääaineopinnoille Suomessa ja ryhmätyöpainotteisuus helpotti myös muihin vaihtareihin tutustumista. Lisäksi vaikka tekemistä opintojen osalta oli paljon, ei kurssien arvostelu kuitenkaan tuntunut olevan lainkaan tiukka.

Tokion yliopiston kampusalueilta

Molemmat kampusalueet olivat suuria, viihtyisiä ja vehreitä. Kampuksilla on useampia ruokaloita, joista sai kohtuuhintaista pääosin japanilaistyylistä ruokaa, ja myös kauppoja joista voi ostaa eväitä ja opiskelutarvikkeita. Yliopisto järjesti myös jonkin verran tapahtumia joihin pyrittiin houkuttelemaan sekä vaihtareita että paikallisia, osallistuin itse esim. teeseremoniatapahtumaan. Yliopistolla on myös monenlaisia kerhoja ja harrastusryhmiä, mutta niitä ei erityisemmin mainostettu vaihtareille – liittyminen on kyllä mahdollista mutta vaatii omaa aktiivisuutta.

Asuminen

Tokiossa toimii useita tahoja jotka vuokraavat kalustettuja asuntoja (pääosin yksiöitä) lyhytaikaiseen asumiseen, ja vuokrasin itse asuntoni tällaisen kautta. Asuntoja tuntui olevan hyvin saatavilla. Osalla näistä kalustettuja asuntoja vuokraavista firmoista vuokrat ovat tosin todella kalliita, mutta osalla hyvinkin kohtuullisia. Omassa yksiössäni oli kalusteiden lisäksi minikeittiö varustettuna mm. riisinkeittimellä, liedellä ja mikro-uunilla sekä ammeellinen kylpyhuone, sijainti aivan juna-aseman vieressä ja vuokra oli n. 600€ kuukaudessa. Myös yliopisto tarjoaa asuntola-asumista, joka on vielä edullisempaa. Asuntolahuoneissa käsittääkseni osassa on oma kylpyhuone ja osassa ei, ja keittiö on kaikille yhteinen. Asuntolan tai muun asunnon sijaintiin kannattaa kiinnittää huomiota: vaikka Tokion julkinen liikenne on todella kattava, matka-ajat voivat kuitenkin olla pitkiä, joten kannattaa katsoa etukäteen, että asunto on hyvien yhteyksien päässä siitä kampuksesta jolla uskoo pääsääntöisesti opiskelevansa. Oma koulumatkani oli aseman vieressä asumisesta huolimatta noin 40 min eli ei optimaalinen, mutta toisaalta junalla liikkuminen oli niin mukavaa ja helppoa ettei pitkä matka ehtinyt erityisemmin alkaa ärsyttämään.

Mikä yllätti minut vaihdon aikana

En ehkä kokenut mitään kovin valtavia yllätyksiä tai ainakaan kulttuurishokkia, sillä tiesin japanilaisesta kulttuurista jo paljon ennestäänkin. Eniten yllätyin vain positiivisesti siitä, miten hyvin viihdyin Tokiossa ja ehkä myös siitä, miten edullista moni asia oli Suomeen verrattuna, osittain myös heikon jenin ansiosta. Sen sijaan julkinen liikenne on kallista ja vaikka sen periaatteessa ennestään tiesinkin, silti ehkä vähän yllätyin kuinka paljon siihen loppujen lopuksi kuluikin rahaa. Välillä yllätyin myös siitä, miten valtavia väentungoksia monissa paikoissa oli ja ne myös usein ärsyttivät paljonkin, vaikka toki maailman suurimmassa kaupungissa ei voi muuta odottaa. On muuten myös hyvin tavallista, että suosituimpiin ravintoloihin jonotetaan oven ulkopuolella, joskus tunnin tai parikin. En tiedä oliko se aina ihan sen arvoista, mutta hauska paikalliskokemus kuitenkin!

Talviaikaan tuli opiskeluiden ohessa käytyä esim. Disneylandissa ja erilaisissa valaistustapahtumissa

En ollut aiemmin kokenut talvea Japanissa, joten siihen liittyi hienoisia yllätyksiä sekä hyvässä että pahassa. Aina sanotaan, että asunnot ovat talvella kylmiä ja sen kyllä allekirjoitan. Vaikka ilmastointilaitteessa oli lämmitys, ei silläkään saanut asuntoa kovin lämpimäksi. Tohvelit tai paksut sukkakerrastot olivat pakolliset ja pahimpina päivinä hengailin kotona ulkotakki päällä. Kylmimpinä aikoina oli paljon mukavampaa mennä esim. kirjoittamaan esseitä ihan suosiolla kahvilaan tai kampuskirjastoon. Toisaalta ulkona lämpötila tuntui Suomeen verrattuna melkein koko talven miellyttävältä ja hyvin kevyet talvivaatteet riittivät pääasiassa. Aurinko myös paistoi läpi talven melkein päivittäin, mikä oli ihanaa!

Mitä vaihtoyliopistoosi hakevan opiskelijan kannattaisi mielestäsi huomioida

 

Jos tekee vertailua eri Japanin vaihtokohteiden välillä, kannattaa kurssivalikoiman vertailun lisäksi kiinnittää huomiota esim. siihen tarjoaako yliopisto asuntolahuoneita ja millaisia ne ovat. Huomionarvoista on myös se, että Tokion yliopistossa minimivaatimus on 6 kurssia/lukukausi, vaikka muissa Japanin vaihtokohteissa se on 7 (syynä tähän ilmeisesti se, että yksittäiset oppitunnit ovat pidempiä). Englannin kielitestiä (TOEFL/IELTS) ei vaadittu kaikkiin yliopistoihin, mutta Tokion yliopistoon vaaditaan ja se pitää maksaa itse. Jos on kiinnostunut JASSO-stipendin hakemisesta vaihtoajalle, niin kannattaa tarkistaa onko se haettavissa kyseisellä lukukaudella siinä yliopistossa johon hakee. Jos on, niin kannattaa ehdottomasti hakea (hakemiseen tulee ohjeet yliopistolta).

Paluu Suomeen

Paluu Suomeen tuntui melkein puolen vuoden jälkeen kummalliselta ja kieltämättä sopeutumisessa kesti vähän aikaa, etenkin siksi että palasin helmikuussa keskelle talvea. Toisaalta monia läheisiä oli ikävä ja siinä mielessä paluuaika tuntui sopivalta, toisaalta olisi ollut muilta osin ehkä helpompaa palata vasta kun kevät on Suomessa pidemmällä. Suomen pimeys tuntui hieman raskaalta, kuten myös tietynlainen tyhjyys. Tokiossa jo äänimaisemakin on hyvin erilainen, kun ihmisiä on joka puolella ja esim. juna-asemilla soi jatkuvasti erilaisia kuulutuksia. Helsingissä taas on talvella melkein kaikkialla kovin hiljaista. Vaihto oli kaiken kaikkiaan todella antoisa ja ainutlaatuinen kokemus. Viihdyin Tokiossa hyvin, opin paljon uutta, koin monenlaista upeaa ja tutustuin tosi kivoihin ihmisiin, ja nyt jälkeenpäin mietin kaikkea kokemaani haikeudella ja etenkin kiitollisuudella.

Posted on

Vaihtokertomus, Agricultural University of Iceland, syksy 2023

Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta

Ennen lähtöä

Suoritin opiskelijavaihtoni Islannin maatalousyliopistossa Hvanneyrissä. Hvanneyri on pieni n. 300 asukkaan kylä Länsi-Islannissa, noin 80 kilometriä Reykjavikistä pohjoiseen. Kohteeseen haku oli helppo prosessi ja saatiin etukäteen siitä hyvin informaatioita. Yleisesti toiseen pohjoismaahan vaihtoon lähtö on muutenkin helppoa eikä turhaa byrokratiaa ole, joten ennen lähtöä viralliset asiat oli helppoa järjestää. Kohde on todella syrjäinen ja esimerkiksi lähimmät ruokakaupat sijaitsevat 15 kilometrin päässä eikä julkista liikennettä juurikaan ole. Saatiin alussa melko vähän informaatiota siitä, miten liikkuminen ja käytännön asiat tulisivat kohteessa toimimaan, joten ennen lähtöä jännitti kovasti järjestyykö kaikki paikan päällä.

Saapuminen ja ensimmäiset viikot

Saapumispäivän iltana, päivä ennen opintojen alkua, vaihto-opiskelijoille oli järjestetty bussikyyti Reykjavikistä Hvanneyriin. Lensin itse aamulla Reykjavikiin, joten ehdin käydä turisti kierroksella tutustumassa kaupunkiin ennen muiden vaihtareiden tapaamista ja kohteeseen siirtymistä. Päivän aikana kävin myös ensimmäisillä ruokaostoksilla, koska Hvanneyrissä kaupassakäynti ei ollut mahdollista. Bussimatka Reykjavikistä Hvanneyriin kesti reilun tunnin, jonka aikana mukana ollut vaihtokoordinaattori kertoi meille käytännön asioita ja päästiin jo vähän tutustumaan toisiimme. Hvanneyriin saavuttuamme saimme ensimmäiseksi avaimet asuntoihimme. Vietettiin ensimmäistä iltaa lähinnä kämppisten kanssa tutustuen, tavaroita purkaen, arkea suunnitellen ja korttia pelaillen.

Seuraavana aamuna meillä oli orientaatiopäivä, jossa käytiin läpi käytännön asioita opinnoista ja elämästä Hvanneyrissä. Päivään kuului siis erilaisia luentoja, paljon eri tyyppien esittäytymisiä, ilmainen lounas yliopiston ruokalassa sekä Hvanneyri-kierros, jonka meille piti paikallisen maatalousmuseon opas. Illalla kokoonnuttiin kaikki yhteen ja tutustuttiin sekä päästiin vaihtokoordinaattorin kyyditseminä käymään lähikylässä, Borgarnesissa, ruokakaupassa.

Ensimmäiset viikot olivat tekemistä ja tapahtumia täynnä. Koska kampuksella asuu suhteellisen vähän paikallisia opiskelijoita, on suurin osa vaihtareiden ohjelmasta järjestettävä itse. Meillä oli kuitenkin todella aktiivinen porukka, joten tylsää ei päässyt tulemaan koskaan. Ensimmäisten viikkojen aikana yritettiin ottaa kaikki ilo irti ihanasta säästä, joten retkeiltiin ja pelailtiin ulkona niin paljon kuin mahdollista. Muutamia koko yliopiston laajuisia tapahtumia kuten fuksisuunnistus ja legendaarinen mutajalkapalloturnaus syksyllä on kuitenkin.

Julkisen liikenteen ja ruokakauppojen puutteesta etukäteen jännittäminen osoittautui aika pian turhaksi. Eräs yliopiston professori nimittäin vuokrasi meille autoa 300 eurolla kuukaudessa, joka jaettuna n. 20 kansainväliselle opiskelijalle oli suhteellisen vähän. Auto varmisti sen, että päästiin lukukauden aikana saumattomasti Borgarnesiin ruokakauppaan ja uimaan sekä erilaisille retkille ja Reykjavikiin. Autoasiaa ei kannata Hvanneyriin lähtiessä turhaan stressailla, sillä lähes kaikilla paikallisilla on auto ja kyydit kyllä järjestyvät aina.

Asuminen

Hvanneyrissa kaikki kansainväliset opiskelijat asuvat kampuksella. Kampuksella on asuntoloita, joissa jokaisessa asunnossa on 2-3 huonetta, keittiö, oleskelutilaa ja yksi vessa + kylpyhuone. Huoneen vuokra on n. 560 euroa. Kansainväliset opiskelijat asuvat lähtökohtaisesti aina keskenään. Asuin itse kahden saksalaisen vaihto-opiskelijan kanssa 3 huoneen asunnossa. Asunnon saa automaattisesti vaihtokohteeseen hyväksymisen mukana. Kämppiksiä ei saa itse valita vaan asuntovastaava jakaa opiskelijat jollain salaiseksi kuvailemallaan menetelmällä kämppiksiksi.

Opinnot ja yliopisto

Yliopistossa lukukausi alkaa elokuussa ja päättyy joulukuussa. Lukukausi on jaettu kahteen lyhyt jaksoon, joiden välissä on ns. tenttiviikko, jolla voi olla tenttejä, esitelmiä tai vapaata riippuen kurssista. Kursseja oli tarjolla vaihto-opiskelijoille ekologiasta, Islannin luonnosta sekä satunnaisia tiiviskursseja metsätieteistä tai vaikkapa maisema-arkkitehtuurista. Opetuskulttuuri oli melko rentoa eikä esimerkiksi pakollista läsnäoloa ollut juurikaan. Myöskin tentit oli jaoteltu pitkin kursseja ja ne suoritettiin etänä. Professorit olivat kaikki todella rentoja, joustavia ja helposti lähestyttäviä asiassa kuin asiassa.

Opiskelijoilla on pääsy yliopistolle kellon ympäri avaimella. Rakennuksessa on pieni kuntosali ja kirjasto, joiden ympärivuorokautisesta käytöstä otettiin kaikki ilo irti. Tämän lisäksi koululla on myös piano, pingis- ja biljardipöytä. Ylimmässä kerroksessa on opiskelijoille tarkoitettuja sohvia ja nojatuoleja, joita siirreltiin viikoittain luokkiin ja katsottiin yhdessä elokuvia. Pidettiin yliopistolla paljon myös yhteisiä illallisia, joihin kaikki toi jotain kotona kokattua.

Arki Islannissa

Hvanneyrin lisäksi merkittävä paikka vaihdossa oli Borgarnes. Se on noin 15 km Hvanneyristä ja siellä sijaitsee lähimmät palvelut. Käytiin Borgarnesissa viikoittain ruokakaupassa ja uimassa. Uiminen on islantilaisille iso juttu ja siksi monesta paikkaa löytyy vähintään yksittäisiä altaita. Borgarnesista löytyy useita altaita ja sauna. Tämän lisäksi Borgarnesissa on kaksi ruokakauppaa, bensa-asema, kahvila/leipomo, jäätelökioski, Islannin ensimmäisiä asuttajia koskeva museo ja paljon muuta.

Meidän arki rakentui opiskelun lisäksi paljon luonnon ja retkeilyn ympärille. Hvanneyrin luonto, niin kuin koko Islannin luonto, on upea. Hvanneyrin lähellä on paljon vuoria, joita käytiin syksyllä valloittamassa paljon. Tämän lisäksi lähellä asuntoja on luontopolkuja, pieni kota sekä upea niemimaa, jolle tehdä päiväretkiä. Lisäksi automatkan päässä on Skorradalur, jossa on upea metsä ja laakso, jossa käydä retkeilemässä. Mulle ehdottomasti antoisinta Islannissa oli luonto ja suosittelen siihen tutustumista vaihdon aikana niin paljon kuin vain mahdollista. Länsi-Islanti ja lähialueet ovat muutenkin täynnä upeita kohteita, joita kannattaa käydä tutkimassa.

Vaihdon aikana reissattiin paljon ympäri Islantia. Käytiin toistuvasti erilaisilla päiväretkillä Länsi-Islannissa, tehtiin lukukauden alussa reissu Pohjois-Islantiin, käytiin kaksi kertaa Länsivuonoilla, ekskursiolla Etelä-Islannissa ja syksyllä reissu Itä-Islannissa. Julkisen liikenteen vähyyden ja isohkon reissuporukan takia tehtiin reissut lähtökohtaisesti vuokra-autoilla. Autojen vuokraaminen on todella tyypillinen tapa reissata Islannissa ja isolla porukalla myös suhteellisen edullinen. Majoituksetkaan eivät isolla porukalla ole mahdottoman hintavia, varsinkaan syyskuun jälkeen, kun suurin turismipiikki alkaa taittumaan. Oma henkilökohtainen suosikki reissukohde oli ehdottomasti Länsivuonot ja siksi eksyttiinkin sinne kahteen eri otteeseen.

Koska vaihtoporukka on pieni (20-30 opiskelijaa), tulee porukka nopeasti tutuksi ja tiiviiksi. Parasta Hvanneyrissä olikin ehdottomasti yhteisöllisyys. Porukasta tulee pieni perhe, johon voi aina nojata ja turvautua. Parasta on, että seuraa löytyy aina ihan mihin vain ja jos tylsyys pääsee iskemään voi vaan tallustella naapurin luo samaan tai viereiseen taloon. Koska Hvanneyri on niin syrjäinen paikka, vaihtokokemuksessa korostuu erityisesti ihmissuhteet ja porukan oma aktiivisuus. Kannattaakin alusta asti olla avoin ja tutustua kaikkiin ja keksiä tekemistä.

Mikä yllätti vaihdossa

Vaihdossa minut yllätti ehkä se, miten paljon päästiin ja ehdittiin oikeasti nähdä ja tehdä. En todellakaan odottanut, että päästäisiin kiertämään koko saari. Myös se miten tiivis porukasta oikeasti tuli oli ihana yllätys. Jos suunnittelet vaihtoa Hvanneyriin kannattaa miettiä muutamia asioita etukäteen. On tärkeää tiedostaa kuinka syrjäisestä paikasta on oikeasti kyse. Vaikka lukukausi Hvanneyrissä oli minulle elämäni parhaita kokemuksia, ei se missään nimessä ole kaikille sopiva vaihtokohde. Jos sydämesi sykkii kaupungeille ja ihmisvilinälle etkä viihdy maaseudun rauhassa pitkään, on Hvanneyri tuskin sinua varten. Jos taas nautit hitaasta elämästä, luonnosta ja tiiviistä yhteisöstä, suosittelen Hvanneyria sydämeni pohjasta.

Kotiinpaluu

Kotiinpaluu oli odotettua raskaampi kokemus. Heippojen sanominen läheiseksi muodostuneelle porukalle oli kamalaa ja Suomeen päästyä mieli oli Islannissa vielä pitkään. Takaisin sopeutuminen vei aikaa ja takaisin kaipuu tuskin loppuu kokonaan koskaan, vaikkei se onneksi ole enää jatkuvaa. Kandikevään alku sai onneksi kuitenkin orientoitumaan takaisin Suomen rytmiin.

Posted on

Exchange semester at the University of Bern, Autumn 2023

Faculty of biological and environmental sciences

Arrival and first weeks’ impressions

I arrived in Switzerland about a week before the orientation week started, on 4th of September. I had a hotel for the first night, because I arrived late and the pickup for my keys were during office hours. I got my apartment keys next day and got to move in. I had no complications regarding housing, a roommate showed how everything worked and how do I get something if needed, thanks to him! To note, I lived in 6 people-apartment with 2 bathrooms and one fairly sized kitchen (rent 615 francs, which is cheap around there). The exchange students had created a WhatsApp -group for communication, so even before the orientation week started, people were gathering around Bern and getting to know each other, so on my second night I also joined and already met some of the other students and made friends. In September, Bern still had summer weather and the Aare-river was beautiful and so much fun to swim in. I fell in love with Bern within few days of being there.

Everyday life in Bern

Everyday life started out when the studies started and I went to the lectures and usually I had lunch with friends and went to library, coffee shops or somewhere else to study and hang out and evenings we also spent together. I tried to do activities every weekend depending on the weather; hiking, skiing, travelling, joining student events etc. If you didn’t want to, most likely you did not encounter a phase of boredom. University of Bern also offers a free gym and some group exercises, so I used to go to Pilates few times a week. You could also join a semester long “course” for i.e. dancing (these usually cost a little).

Studying at University of Bern

The courses and teaching culture to my experience was quite similar to what it is in Finland and for example, the professors and lecturers they were very familiar with the students, and you didn’t need to have precautions when talking to them. Maybe one note would be that I had few seminars which means that the class size is quite small and usually presence is expected. Being away was allowed only with beforehand notice and a good reason (which was not actually that strict, as I had to be away few times, the lecturers were very understanding). The seminars construct of doing group work and having discussions which explains why you need to be present.

Exams

As in many courses in Helsinki, in Bern I did not have many exams. I only had assignments and group works that were evaluated and affecting your course number. What was new to me was that in one course I had an oral exam and I’ve never had one of those and to my understanding few of my friends also had oral exams so that is something that they use at least in Bern.

Accommodation

As in many cities around Europe, cost of living is something to be prepared to. To my surprise, living in student accommodation in Bern was fairly fair priced (I don’t mean cheap), from the point of view that Switzerland is one of the most expensive countries in the world. The University itself didn’t offer housing, but there are housing companies in Bern that offer shared living opportunities to students. The housing options are well presented in the University website.

Duration of the semester and holidays

The semester started in the middle of September, and I had one lecture per course every week. Our Christmas holiday started around 21st of December and some of the exchange students went home already at that point. The semester continues until end of January and some of the exams might even end up being in February. Some exchange students were able to schedule the exams for earlier. This was up to the professors, but many were flexible. I even had one assignment due date at the end of February, even though the lectures were done before Christmas.

Surprises during my exchange

How much schoolwork I really had to do and how the amount of ECTS they tell you to do varies. I understand that University of Helsinki must tell you to do certain amount of ECTS, but in University of Bern they told us that you should take maximum 20 ECTS, just so you have enough time for everything else also. In addition, getting used to new country and language can be quite exhausting on top of everything.

What to consider before applying

That you should consider what are your interests and what do you like to do, so you know then to express your interests and get to achieve your dreams. For example, I love to ski, so I did my research regarding skiing areas and tickets in Switzerland and engaged myself with people who also like to go on the slopes in a similar agenda that I do. That guaranteed that I got the best experiences to my taste. So: be you and do you, you will enjoy your time when you get to fulfill yourself.

Coming back to Finland

Returning to Finland was quite a chaos, since I had study leave from my work and the work started 4 days after returning. On top of that I had ongoing studies that needed to be done. So, my advice is to be gentle with your schedule – it takes time to settle back. This of course if you have the opportunity. After a month being in Finland, I finally feel like my crazy schedule has fallen into place. I didn’t have any hard time returning, but the longing feeling to move abroad at some point in time is present and definitely growing!